Jää hyvästi, mailma!

16. Jää hyvästi, mailma! Kirjoittanut Simo Korpela

Jää hyvästi, mailma, nyt käännyn mä tieltäs,

Nyt enää en usko sun viekasta kieltäs,

Vaan nöyränä palajan Jeesuksen luo,

Jok’ anteeksi suuret syntini suo

Ja vapahtaa vangin tuomion alta.

Näin riistetään synniltä hallitusvalta.

En enää mä etsi sun hekumaas turhaa:

Se ruumihin syöpi ja sielun se murhaa.

Mä ihastuin Jeesuksen rakkauteen

Ja vaellan Jumalan taivaaseen.

Siell’ ylhäällä siimeessä Eedenin tarhain

On sielulle kätketty nautinto parhain.

En enää sun riemujas turhia kiitä,

Kun ijäinen itku vain seuraapi niitä.

Mä kodissa uudessa kirkkauden

Saan riemun puhtaan ja täydellisen:

Saan autuuden riemun, jok’ ijäti kestää.

Siks kaikki mä hylkään, mi kulkuan estää.

Nyt enää en tyydy mä katoovaan kultaan,

Se paaduttaa sielun ja painaa sen multaan,

Kun rikkaus Jumalan rakkauden

On tarjona mullekin syntisellen.

Ken kalleimman helmen, Jeesuksen, löysi,

Oi eikö sen saamiseks helppoja möisi!

Ja mikä on mainehen arvo ja hyöty!

Kas »unhotus» siihen on leimaksi lyöty!

Kun hautani ehtii ruohottumaan,

Mua tuskinpa mailmassa muistavatkaan.

Siks sinne mä käyn, missä saan nimen uuden

Ja ijäisen maineen ja kuolottomuuden.

Kas pian kesän kauneus syksyksi vaihtuu!

Näin, mailma, loistosi himmenee, haihtuu.

Mut armaampi osani taivaassa on:

Sen kunnian kirkkaus kuihtumaton.

Kuin tähdet, kuin aurinko kiillän mä siellä.

Oi enkö siis hetkeä kärsisi tiellä!

Et kestävää kotoa taida sä antaa.

Joka hetki mä lähenen kuoleman rantaa.

Mut taivaassa kodin ma kestävän saan,

Sitä, Jeesus on mennyt valmistamaan.

Ijät siinä saan olla ja ihailla ylkää.

Oi onko se tyhmä, ken maailman hylkää!

Mun sieluni arvo ja hinta on kallis.

Ken onnettomaksi sen joutuvan sallis!

Mä tahdon sen pelastaa taivaaseen

Luo ylkäni hääsaliin riemulliseen.

Kun hän minut osti ja kihlasi kerran,

Miten mailmahan vaihtaisin ylkäni, Herran!

Siks pois minä, Baabel, nyt rannoiltas lähden,

En ikuista tuhlaa ma hetkisen tähden.

Mut heikot on voimat ja raskasta tie,

Siks auta, oi Herra, ja johda ja vie

Ja kantele niin kuin sairasta lasta!

Vie rauhaasi mailmasta rauhattomasta!

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.