Jäi talven valta taa
| Jäi talven valta taa. Kirjoittanut Robert Burns |
| Runoelman pohjana on kansanlaulu. |
- Jäi talven valta taa, ja vihdoin suvi saa,
- taas laulelut pikkulintuin soi;
- ilo täyttää keväthaan, mut murhe mun on vaan,
- kun kulta mun hylkäsi, oi!
- Haan ruusukukan luo, miss’ soluu sinivuo,
- nyt perhonen liihotella voi;
- sydän pieni sykähtää, se lemmen lumoon jää,
- mut kulta mun hylkäsi, oi!
- Kuin aurinko, mi käy ja horjuvan ei näy,
- mun lempeni on muuttumaton,
- mut perhon on kuin kuu, mi aina uudistuu
- ja jo käänteessä vaihtunut on.
- Mun sääli on, kun mies, mi kylmäks tytön ties,
- pois lempensä ainiaaksi soi!
- Mä itsehän sen koin, kuink’ on hän onnetoin:
- – ei kenkään häntä hoivata voi!
Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.