Jäi talven valta taa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jäi talven valta taa.

Kirjoittanut Robert Burns
Runoelman pohjana on kansanlaulu.


Jäi talven valta taa, ja vihdoin suvi saa,
taas laulelut pikkulintuin soi;
ilo täyttää keväthaan, mut murhe mun on vaan,
kun kulta mun hylkäsi, oi!
Haan ruusukukan luo, miss’ soluu sinivuo,
nyt perhonen liihotella voi;
sydän pieni sykähtää, se lemmen lumoon jää,
mut kulta mun hylkäsi, oi!
Kuin aurinko, mi käy ja horjuvan ei näy,
mun lempeni on muuttumaton,
mut perhon on kuin kuu, mi aina uudistuu
ja jo käänteessä vaihtunut on.
Mun sääli on, kun mies, mi kylmäks tytön ties,
pois lempensä ainiaaksi soi!
Mä itsehän sen koin, kuink’ on hän onnetoin:
– ei kenkään häntä hoivata voi!


Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.