Jänö-Jussi ja Kettu-Repolainen
Ulkoasu
Jänö-Jussi ja Kettu-Repolainen. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Lunta tiuhaan pyryttävi,
- jänö juosta hyryttävi,
- loikkaa pitkin hankivuorta,
- purasevi haavankuorta.
- Taas jo kiekkona se kiitää,
- lumihiutaleena liitää.
- Repolainen pörröturkki
- pesän suulla seistä kurkkii:
- Mitäs siellä sipsuttelet,
- hörhökorva hipsuttelet?
- Jänö:
- Lämpimikseni mä vähän
- poljen talvitietä tähän.
- Tuli vilu, senhän tiesi,
- kun on kylmä tuvan liesi.
- Kettu:
- Tule meille, Pupuparka,
- miksi olet kaino, arka?
- Meill’ on paljon polttopuita
- lämmitellä sääriluita.
- Pannaan hyvä hoittu pesään,
- viivy vaikka ensi kesään.
- Jänö:
- Suuri kiitos kutsumasta!
- Mull’ on myöskin viisi lasta,
- nekin tupahasi tuon ma,
- sen jos sallit, kettu kuoma.
- Kettu:
- Vielä kysyt, velikulta,
- kaikin saatte suojaa multa.
- Joudu, joudu, nopsajalka!
- (itsekseen)
- Nyt ne mulle kestit alkaa.
- Yli hangen jänö luippii,
- korvat hörhöllänsä huippii,
- juoksee, että viikset vilkkaa,
- Kettu-Repolaista pilkkaa.
- Repolainen pörroturkki
- pesän suulla seisoo, kurkkii.
- Vesi kielelle jo kierii,
- mutta päivät, viikot vierii –
- eipä jänö tuonutkaan
- surman suuhun poikiaan.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.