Järvi ja sydän
| Järvi ja sydän. Kirjoittanut August Favén |
- On järven pinta tyyni vallan, on!
- Sen aallot vaipuivat jo lepohon
- Kun tuulen henki vieno uinahtaa.
- Kas kuin sen kalvo sini taivahan
- Ja illan ruskosenki hohtavan
- Näin selvällensä, tyynin kuvastaa.
- Se kuvastaapi rannan ruususet
- Ja pinnallansa uivat lummehet,
- Ja siitä päivän säde heiastuu.
- Kun kurotan ja katson alaspäin
- Niin näen kuinka tuossa edessäin
- Ikäänkuin toinen taivas avauu.
- Jo tunnen taasen vienon tuulosen,
- Mi kiidättääpi yli seutuen.
- Se virehillä järven himmentää,
- Sen kuvat kaikki katoavatkin
- Kun järven pinta nousi aaltoihin
- Ja taivas toinen e’estäin häviää.
- Tuo järvi sydämeni kuva on,
- Mi elon myrskyssä on levoton,
- Kun rauhan kuva siitä katoaa;
- Vaan kun on elo tyyni, rauhainen,
- Kun tauonnut on vire vastusten,
- Se onnen taivahisen kuvastaa.
Lähde: Tampereen Sanomat 23.7.1879.