J. H. Erkko (Mendelin)

J. H. Erkko. Kirjoittanut Irene Mendelin

Viesti kertoi, ett’ on kuollut Paimenelta-laulaja,

kertoi ett’ on kuollut Kullervon ja Ainon laulaja.

Kumman hiljaiseks’ käy huone,

kumman hiljaiseks’ käy sydän.

Komeana, henkevänä istui kerran luonain hän,

äänensä ma soinnun kuulen, näen silmän siintävän,

haastoi surumielin, muistan,

töistään hän ja lauleluistaan.

Luuli, ettei uusi aika niitä enää tajuais,

ettei Suomen kansa niistä iloa ja intoo sais. –

Aitohelmi loistaa yhä,

vaikene ei laulu pyhä.

Minne vain, oi nuorta kaksi kodin kauniin rakentaa,

sinne tutuks’, omaks’, armaaks’ Erkon laulu myöskin saa.

Sill’ on eessään aina huomen

ja se soi yl’ laajan Suomen.

Sulje povees, maani armas, hänet lepoon rauhaisaan,

omasi hän oli, kansa, ominpasi ainiaan,

laulaja tää suur’ ja sorja,

henki joustava ja norja.

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.