Ja kuu on noussut vasta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
6. Ja kuu on noussut vasta

Kirjoittanut Heinrich Heine


Ja kuu on noussut vasta,
Se merta valaisee;
Ma syleilen armasta lasta,
Ja sydämet sykkielee.
Ma hempeen sulo huulten
Jään rannalle uinuksiin;
”Mitä kuuntelet pauhua tuulten?
Miks värjyvi kätes niin?”
””Se ei ole pauhua tuulen,
Veenneitojen laulu se on;
Ma siskoni äänen kuulen,
Mi vaipui aaltohon.””


Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.