Ja ruusu tuoksuu, – mut sen tietäneiskö
| 11. Ja ruusu tuoksuu, – mut sen tietäneiskö Kirjoittanut Heinrich Heine |
- Ja ruusu tuoksuu, – mut sen tietäneiskö
- Se itse, oisko satakielessä
- Myös tunto tenhovoimastaan, ja veiskö
- Juur tuo sen käymään puiston pielessä, –
- En arvaa kai. Mut tuskaa totuus tietää!
- Ja vaikka ruusu, satakieli noin
- Vain valhettelis tunteitaan, – voin sietää
- Tuon valheen, kuten muita sietää voin.
Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.