Jaakko Forsmanin muistoksi

Jaakko Forsmanin muistoksi. (Syysk. 1899.) Kirjoittanut Oskar Uotila

Vaikk’ onkin aika inha nyt

Ja syksyn myrskyt leisoo,

Ja moni näre kaatuukin,

Niin tammi se vain seisoo.

Lain siimestammi ylemmäs

Vain nostaa vartalonsa,

Sit’ uurtaa voivat salamat,

Ei maahan lyödä konsa.

Mut hoitajata pyhän puun,

Jos ärjyi läns’ tai kaakko,

Ei Suomi ole keksinyt

Niin rehtiä kuin Jaakko.

Ett’ otti tuoni tarhurin,

Sen vuoksi suree Suomi,

Sen vuoksi viljo veljien

Nyt vettyy silmäluomi.

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.