Jaakko Forsmanin muistoksi

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jaakko Forsmanin muistoksi.
(Syysk. 1899.)
Kirjoittanut Oskar Uotila


Vaikk’ onkin aika inha nyt
Ja syksyn myrskyt leisoo,
Ja moni näre kaatuukin,
Niin tammi se vain seisoo.
Lain siimestammi ylemmäs
Vain nostaa vartalonsa,
Sit’ uurtaa voivat salamat,
Ei maahan lyödä konsa.
Mut hoitajata pyhän puun,
Jos ärjyi läns’ tai kaakko,
Ei Suomi ole keksinyt
Niin rehtiä kuin Jaakko.
Ett’ otti tuoni tarhurin,
Sen vuoksi suree Suomi,
Sen vuoksi viljo veljien
Nyt vettyy silmäluomi.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.