Jaakko Juteinille
| Jaakko Juteinille. Kirjoittanut K. H. J. Ignatius |
- Pelto-maata pehmennyttä
- Sekä auran terän alla,
- Että astoimen ajolla,
- Muokattua monistellen,
- Peri-pohjin perattua
- Vaotessa varsin totta
- Kyllä kysyttänee vielä
- Kaksi kättä kääntäjeltä,
- Miehen kättä, miehen mieltä,
- Eikä lainkaan lapsellista;
- Muutoin aura ajaissansa,
- Herja tämä heitteleepi
- Monet polvet poikki kylvön,
- Monet sikkelot sisähän,
- Saarten kolkat konkkelille,
- Luiskuu viintoon viskomalla,
- Vellomalla veteläisen,
- Ruman rusko-mullan kanssa
- Ruoka-mullan mullin mallin,
- Kaatomalla kahden puolen,
- Kivet, ravat raunioista.
- Mutta Sinä siivon suopa,
- Sinä jäykkä-jäseninen,
- Suomalainen syntymästä,
- Meidän mielenkin halusta,
- Ennen muinon elämäsi
- Laittelit keväällä kerran
- Kaikki kalut taitavasti,
- Kävit sitten vaan kädellä
- Yhdellä ja yksinäsi
- Oman nerosi ojassa,
- Varustukset jo varana,
- Yhdellä yrityksellä
- Tuosta noin vaan tunkemahan
- Auraa ahkerikko-maahan,
- Mehuttomaan meidän kielen –
- Siksi sitä moni luuli –
- Urhollinen, uuras miesi!
- Vaikka totta toinen käsi
- Kiini oli oikeuden
- Lento-kirjan kiehkeroissa,
- Vaikka varsin terä toinen,
- Toinen terä, toinen varsi,
- Toiset tavat työ-kaluille,
- Eväs-kontit erilaiset
- Molempain, mokomihin,
- Miestä kyllä kysyvihin
- Töihin totta tarvitaankin.
- Niin nyt työtä tehtyäsi
- Kahdenlaista, kahden miehen,
- Harteet heti hellimähän
- Sekä käsnätkin käsihin
- Saattavata saitpa Sinä
- Pellon pinnan piirretyksi,
- Turve-käntit käännetyksi,
- Kuohkiaksi kovan kuoren,
- Sekä pellon pehmiäksi,
- Viljan kauniin kasvavaksi
- Aivan vähässä ajassa;
- Ett’ ei keksiä kerinnyt
- Niitä moni niittäjistä,
- Moni myöskin myöhästyypi
- Kaahiessa katsomaan ja
- Kuulustamaan kuinka kummat
- Toimeen saatti Suomalainen
- Nurmen nurin kääntäissänsä
- Oman korven kasvamilla,
- Veitsen oman vuolemilla,
- Oman pajan paahtamilla
- Kestävillä kaluillansa.
- Jaakko, jalo viran töissä,
- Laulun latoja Juteini!
- Selvä seppä Viipurissa,
- Sinä kalun kaunihimman
- Sekä terien tekiä
- Harvinainen, Hattulasta!
- Kauvan nähnyt nuhjumista,
- Kauvan kuullut kukkumista,
- Paljo palkeen pauhumista
- Viipurista, viimein kerran
- Kyllästyneenä kysyypi
- Suomen suku jo Sinulta:
- ”Mitäs miitit, mies, niin kauvan?
- Kyllä on jo odotettu
- Saita saavan säästöstäsi
- Rikkahasta riemuksemme,
- Näpistäsi nähdäksemme
- Oman pellon, perkaamasi,
- Kaunihia kasvannoita.
- Sillä vaikka kalut kaikki,
- Vaiva, vahvuus käsi-varren
- Sinun ovat osinkota,
- Ystävämme, yhteisestä
- Pelto-maasta maksettava
- Ompi toki osa-lyhde.
- Siihen päälle päätteheksi
- Maksa poispa maksettava
- Vero vielä viivytetty.
- Miittimälla mitä voitat?
- Pääset paremmin pahasta
- Tulos’, Jaakko, jakamalla
- Koko suomen suvullesi.
- Jopa siltä joutusasti,
- Kohta tulee korjatuksi
- Anti köyhällä ajalla,
- Niin kuin nisu lintuisilta
- Kylvettynä kynnykselle
- Taka-talvena kovana.
- Älä suutu Suomen maahan
- Suomen kansaan suloisehen.
- Maa on mettä makiampi,
- Kansa koko kiitollinen,
- Vaikka vuosien perästä
- Sydämensä sytyttyä
- Vasta saapi sanomahan
- Poika täällä pohjan maalla,
- Mitä mielessä makaapi.
- Onnellisna ollessasi
- Isiä ja ihmisiä,
- Oivallisen osan saanut
- Sekä riemun rikkahimman
- Luojan meille lohkoessa
- Kullekin oman osansa,
- Empä tiedä toivotella
- Sitä suurempaa Sinulle;
- Olkoon vaan nyt olevainen
- Puuttumata pysyväinen! –
- Mutta vielä viimmeheksi
- Toivot tuotan maakuntamme
- Sanoillansa sanoessa:
- Jutuistapa nyt Juteini,
- Vierahista vihkamoista
- Kerran kätesi molemmat
- Irti saanut itsellesi,
- Koettele kyntöäsi
- Kerran kahdella kädellä.
- Tuota toinen kynä-veitsi, *)
- Vanha veitsi vaivoistansa
- Lasin ala laskettua;
- Vuole sillä Suomen sulka,
- Sulka suihkuva, teräinen,
- Jolla taidat taivutella
- Uudet vaot vainiolle,
- Ajamalla aika-miehen
- Ajolla juur ahkerasti.
- Ja jos pääsi palavahan
- Tuosta tullut poltteleepi
- Taikka kulkku kuivettuisi,
- Eli kieli kiprimöissä
- Kita-lakeen kiinittyisi,
- Maistelekas maljastasi
- Ryypyn reunasta repäise,
- Aika-miehen astiasta,
- Tohvisesta toimen miehen,
- Jonkun kerran, – joudukkeeksi
- Valmis tuossa vaollasi
- Kaupunkimme kiitollisen,
- Viipurin kalja-kapassa
- Vesi, meteen verrattava,
- Meistä maistava medelle,
- Hunajalle huulissamme.
- Sitten vielä siitönäkin
- Kärkemmästi kyntö käypi,
- Juosten jalan, juotuasi,
- Että vaahti varsastasi
- Vieressäsi vierteleipi. –
- Kyllä kynnät, kyntänetkin
- Ilman muiden muistutusta,
- Itse pellolle isäntä,
- Eikä paha palkollinen,
- Mutta, tiedät, tekeväistä
- Kaikki kilpaan kiihottavat
- Laiskan aina laskemalla
- Joutilaana juoksemahan
- Mihin mieli vetäneepi. –
- Sanottua sanomalla,
- Kerrattua kertomalla
- Minäkin siis mielestäni
- Toivottaen tuota vielä
- Halun oman osottaissa:
- Kynnä kelpo kyntäjämme,
- Aja aina siihen asti
- Että Sinun, elämäsi
- Aurinkoinen alaville,
- Laineisehen laskeissansa,
- Aina vielä ajamasta
- Löydettyä, löysänneepi! –
– g – [K. H. J. Ignatius]
*) Virasta vapaaksi päästyä panetti J–i vanhan kynä-veitsen , joka oli häntä palvellut piammasti kaiken sen ajan kuin hän itse piti Magistraatin Sihtierin virkaa Viipurissa , lasin ala seinälle, jossa myös lyhyt Runo ilmoittaa syyn tähän erinomaisten kunnian osotuksen.