Jakobin paini

Jakobin paini. (Gen VI, 1–4; XXXII, 23 ss.; Num. XIII, 34; Deut. II, 10; III, 11.) Kirjoittanut Oskar Uotila

Ne tulivat muinen ne jumalat –

Miten sanoisin – kummaan puhtiin:

He heittivät nektarin humalat

Ja tunkivat neitojen luhtiin.

He laskivat ylhästä taivaastaan

Alas ihmistytärten luoksi

Näit’ emänniksensä ottamaan

Iki-ihanaisuuden vuoksi.

Mut jättiläispolvi puoleton

Sitä seurasi sekoitusta. –

Ja vaikka se ennen ollut on

Jo vedenpaisumusta

Se tapaus, niin sen arvaakin,

Ett’ arkki kun aalloilla häilyi,

Täss’ avarass’ arkissa Noakin

Pari jättiläistäkin säilyi.

Näist’ alkoi ne Enakin väkevät –

Vai mitä sä, lukija, virkat –

Jotk’ Israelin kansan näkevät

Pieniksi kuin heinäsirkat.

Sitä jatkoa, pait moni valtias,

Moabiss’ oli ylen yltä;

Og niit’ oli, Basanin kuningas,

Mitalt’ arkkunsa kolme syltä.

Sitä jättöä ajan harmahan –

Tuost’ oppineilla on harkka –

Oli polvien perästä varmahan

Myös Jakob, se patriarkka. –

Tätä Jaakkoa vihasi verehen

Ja vaanikin Esau ruotus;

Joen taa hinas Jaakko siis perehen –

Siit’ yli vei Jabbokin kotus. –

Kun turvan tuntein nyt yöksi hän

Jäi tälle-rannalle yksin,

Mies vieras, tullessa pimeän,

Kävi hänehen käsityksin

Sekä haastoi Jakobin painelemaan –

He painikin aamun koittoon –

Mut kuinka he siinä painelikaan:

Se vieras ei päässyt voittoon.

Oli oteltu auringon ylenemään,

Niin Jakobin reisjänne ratkes.

Mies, kysyen myös hänen nimeään,

Teki lähtöä, – painelu katkes.

«Sinä minusta melkein voiton veit

Nimes ei ole Jakob enää.

Olet Israel, Jumalanpainija. Teit

Tämän yön – Jumalallesi tenää.»

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.