Jalo kynttilä

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jalo kynttilä

Kirjoittanut Otto Manninen


Maan suola, suuri kriitikus,
on eräs kirja, Aapelus.
Se on verrattava rintamaitoon:
lukutaito on tarpeen kirjoitustaitoon.
Se itsellenne hankkikaapas –
minä maksan, mitä kuluu sukka ja saapas –
ja tietysti laitos kaikkein vanhin:
uus veräjä aina on harmiksi hanhin.
Ja sitä sitten tavatkaas
ain’ aamuin ja illoin ja ees ja taas;
kun ahkeroitsette haluin ja hommin,
pian antaa Aapiskukko pom-pommin.
Vaan harjoitus jos vastaan hankaa,
vähän kauroja lehtien väliin pankaa,
ja kohta, kuin ois mitä vanhaa maniiaa,
iloll’ alatte päästellä: i – a, i – a.
Kun sitten siirrytte Almanakkaan –
jalo kynttilä ei saa peittyä vakkaan –
heti näätte, kuink’ ihan kuin säkki suulleen
mätäkuunne suo mahtinsa lokakuulleen.
– Ois monta muutakin kirjaa hyvää,
vaan neuvoisin malttia: selvää jyvää
jos silppuvatsa yht’äkkiä appaa,
se saattaa »kakaramasinan» tappaa.


Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.