Janakkalassa, pitäjänkokous yhteyksen perustamiseksi

Janakkalasta 13:nä p:nä maaliskuuta. Kirjoittanut Kustaa Paturi

Janakkalasta 13:nä p:nä maaliskuuta.

Janakkalasta 13:nä p:nä maaliskuuta. Täällä pidettiin wastikään pitäjänkokous, jossa oli puheena yhdyskunnan aikaansaaminen raesateesta ja raju-ilmoista syntywäin wahinkoin palkitsemiseksi. Kihlakunnan h:ra kruununwouti, joka keskustelemisia johdatti, ilmoitti ensikädessä, että läänin kruununwoudit wiimis wuoden lopulla h:ra kuwernöörin käskystä oliwat olleet koossa asiaa ennakolta tuumailemassa, ja että siinä tilassa oli parhaaksi katsottu, että koko Hämeen lääni yhdistyisi yhdeksi yhdyskunnaksi rakeen ja raju-ilmain häwityksiä korwaamaan. Osallismaksot olisiwat luettawat manttaalin jälkeen, niin että, kun läänissä löytyy 2000:en manttaalin paikoilla, kukin manttaali 100:an rupl. Wahingosta tulisi maksamaan 5 kop., 1000:en rupl. Wahingosta 50 kop. j. n. e. Kussakin seurakunnassa olisi kaksi arwiomiestä walittawa, jotka turmion kohdatessa kahden toisen miehen kanssa, jotka palkkionhakia itse saisi katsoa, toimittaisiwat wahingon arwauksen, ja hakian pitäisi ilman sitä, jos tarpeelliseksi nähtäiskin, oleman welwollisen walalla wahinkonsa oikeuden edessä wahwistamaan. H:ra kruununwouti esitteli nyt, että tämmöiset yhdyskunnat kaikissa siwistyneissä maissa owat hywin hyödyllisiksi löydetyt, että niin oman edun katsominen kuin awullisuustunto ja yhteisen waurastumisen harrastus kehoittaa semmoista meilläkin toimeenpanemaan, ettei maksot käwisi raskaiksi, kun ne jaettaisiin koko läänille, eikä raesateen ja raju-ilman wahinkoja tapahtu muuta kuin jokusina wuosina ja jokusissa paikoissa, mutta että sitä wastaan palkinto, jota onnettomuus kohtaa, aiwan monesti on hywinkin tarpeessa. H:ra kruununwouti kysyi sitte kokoontuneilta, suostuisiko Janakkalan seurakunta muitten lääniläisten kanssa ehdotetuun yhdyskuntaan rupeamaan. Siihen pitäjänmiehet wastasiwat, että Janakkalassa ja arwattawasti muuallakin raepilwet useimmittain kulkewat samoja teitä, niin että toisin paikointawantakaa wiljoja raiskaawat, toisin paikoin warsin harwoin mitään turmioa tuottawat. Niin löytyy esim. yksi kylä liki pitäjän rajaa, jota 40:en wuoden kuluessa neljä wiisi kowaa raesadetta on kohdannut, mutta taas toisia kyliä, jotka koko tämän ajan owat olleet wapaita kowemmista raekuuroista. Sitä wastaan saattawat ne kyläkunnat, jotka tawallisesti pääsewät rakeen wahingoista, useasti kärsiä hallanrasitusta taikka muuta hankaluutta, josta eiwät saisikaan mitään korwausta ja huojennusta. Luonnotointa olisi sentähden, että kaikki ilman eroituksetta kiinnittäisiwät itsensä yhdyskuntaan, josta edut, kumminkin suuremmaksi osaksi, lankeisiwat ainoastaan muutamain hywäksi. Luonnottomaksi katsoiwat pijäjämiehet myöskin sen, että osallismakso määrättäisiin mantaalin jälkeen. Janakkalassa löytyy semmosia puolen mantaalin tiloja, jotka kylwäwät ainoastaan 4 tynn. syyskylwöä, toisia taas, joittenka syyskylwö nousee 30:een tynn. Kumpaisetkin joutuisiwat maksamaan yhtä suuren osallismakson, mutta koska wahinkoin suuruus riippuu pelto-alain laajuuedsta, saisiwat jälkimmäiset seitsemän wertaa suuremmat palkinnot kuin edelliset. Isomanttaalisilla tiloilla on wähäin maittensa suhteen entiseltään niin raskaat werot ja maksot, etteiwät parempain tilain rinnalla woi ottaa osaa raesateen wahinkoin palkitsemisessä, kun ei heillä siitä kumminkaan ole wastaawaa hyötyä odotettawana. Tämä epäkohtaisuus olisi ainoastaan niin wältettäwä, että peltojen suuruus ja hedelmällisyys laskettaisiin osallismakson perustukseksi, jonka wuoksi kaikki osallisten wiljelysmaa olisiwat ennakolta arwiomiesten kautta tutkittawat ja arwioitettawat. Tätä wastaan muistutti h:ra kruununwouti, että semmoinen arwioitseminen waatisi niin suuret kustannukset, että niillä jo ehkä 50 wuotta raesateen wahingot woitaisiin palkita. Jos taas yhdistyminen kysymyksessä olewaan yhdyskuntaan jätettäisiin kunkin tilallisen mieliwaltaan, niin siihen tulisi aiwan wähän osallisia, ehkäpä waan 100 tilallista kustakin kihlakunnasta, ja maksot käwisiwät niin kowin raskaiksi, kun isompi wahinko olisi palkittawana. Mutta pitäjäläiset, jotka kuuliwat, ettei syyni, joka waan kerrallaan olisi pidettäwä, tulisi ollenkaan kalliiksi, kun siinä waan huokeita perustuksia seurattaisiin, pysyiwät lujasti wäitöksessänsä eiwätkä milläänm kehoitukssella antaneet taiwuttaa itseänsä esitellylle pohjalle asetettawaan yhdyskuntaan liittymään.

Maamies.

Lähde: Hämäläinen 22/3/1861