Jeä-hyvesteleminen, Kesä-päivänä, Suuruistellessa, ruohistossa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jeä-hyvesteleminen, Kesä-päivänä, Suuruistellessa, ruohistossa.
(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 82) *).
Kirjoittanut Carl Michael Bellman


Istuppas heinikossa!
Ja otak kontistamme, jossa
Lie viinaa purakossa –
             Ja jotaik eineeks’, uskon mie.
Kappas kuin pullot paistaa! –
Ja viinaa heiss’ on monellaista;
Otappas nyt ja maista –
             Mikäpä heistä paras lie!
                           Ottakaa Työ,
                     Nytki myös ruohistossa –
                           Juokaa ja syö!
             Istuitek heinikossa –
Tähänpä ruetaan nyt myö!
Corno – – – Jo ruetaan nyt myö.
Katospa kuin on koria
Tämä paikka – aivan soria,
Lehtokin nuori, noria,
             Se viherteäpi ihana.
Lehet, ne lipattaapi,
Kuin heihin tuuli puhaltaapi;
Varjonsak alla soapi
             Myö istuitella suojassa.
                           Otappas ja
                     Sinun pulloisi korjaa!
                           Juuaanpahan....
             Katospa kuin on koria,
Ja tämä paikka ihana –
Corno – – – On aivan ihana.
Käkikin istuu puussa,
Ja kukkuu, tuolla, salmen suussa;
Kiurukin lenteä tuossa –
             Ylähällä taivaassa.
Talossa renkit puivat,
Ja kalat rannoillen jo uivat,
Jo suot ja moat on kuivat –
             Ja nurmet nuoret iloisat.
                           Kohtapa soat,
                     Ehkä tässäkin kuussa,
                           Moa-omenat. –
             Käki jo istuu puussa,
Ja tuopi suven sanomat –
Corno – – – Toi suven sanomat.
Jo ruohot kaikki voivat,
Ja tuomikot – ne kukkiloivat,
Paimenten sarvet soivat,
             Ja iloitteloo koko moa.
Oriit ja tammat hirnuu –
Ja torpan tyttö voita kirnuu –
Viilpytty sill’ on hirmu,
             Ja muniakin jonkuu sa’an.
                           Pihassapa....
                     Jopa siihen ne toivat
                           Leheksia –
             Nyt ruohot kaikki voivat,
Ja hajahtaavat lemunsa –
Corno – – – Hajahtaa lemunsa.
Neitonen, toimessansa,
Levittelööpi ruokiansa –
Marjoja, majion kanssa,
             Ja muna-voita tarjoo hään.
Kass’ kuin hään tuolla miehuu,
Ja, lusikoillaan, liukkaast’ liehuu;
Kahvitki jopa kiehuu....
             Ja piirakkoitansakin neän.
                           Syyväänpähän,
                     Nytki tuomisiansa!
                           Mielellähän....
             Neitoneri toimessansa –
Hään eipä jouvak kiireistään
Corno – – – ei jouvak kiireistään.
Soittakaa veli-kullat,
Kosk’ on tuttuin tänne tullut;
Laulatkee niinkuin hullut –
             Ja reuhatkaa ja riemuitkaa!
Jo suuruspulloin halaan,
Ryypyn – peälle ruoka-palan,
Toisen – syötyä kalan.
             Viinan tilkkaa maistellaan!
                           Oletahan
                     Hänen muistikseen pullot –
                           Juokaa nyt voan!
             Soittakaa veli kullat....
Ja ollaanpa nyt riemuillaan!
Corno – – – Ja ollaan riemuillaan.
Viimeiks ma kiitän teitä,
Ja soan jeä-hyväkseni heitteä;
Elkeä unohtak meitä,
             Kuulespa, armas, kultani!
Kohta meill’ ero tulee,
Ja mullaks’ muuttuvani luulen;
Jopa tuonetar kuulen....
             Kysyvän perästäni.
                           Tok’, kuitenki –
                     Ennen kuinpa tuo peilleä
                           Mun silmäni....
             Viimeiks mä kiitän teitä,
Hyvästi nyt mun armani!
Corno – – – Hyvästipä kultani.

*) Lauletaan kuin ”Hvila vid denna källa” &c


Lähde: Suomi 12.6.1847.