Jo temppelin kellot ne soivat
| Jo temppelin kellot ne soivat. Kirjoittanut Kustaa Killinen |
| Marssi on omistettu Kuopion vapaaehtoiselle palokunnalle. |
- Jo temppelin kellot ne soivat
- Ja taivas se ruskoittaa:
- On raivossa taas tulen voimat,
- Kotimme ne vaaraan saa;
- Me riennämme vastahan tulta,
- Sen raivon me murramme,
- Niin vaaran me poistamme sulta,
- Sa kallihin kotimme!
- Mutt’ rinnassa liekkivä, pyhä,
- Meill’ on tuli valloillaan:
- Se syntymä-maallemme yhä
- Ja kansalle hehkuu vaan;
- On kurja ja kunnoton poika,
- Ken Suomen ei kunniaa,
- Sen kieltä ja kansaa koita
- Ain’ innolla puollustaa.
- Niin, jos tätä armasta maata
- Ken tahtoisi sortamaan,
- Ei tuota me kärsiä saata,
- Vaan voimamme ainiaan
- On turvana sorretulle,
- Ja sortaja koston saa,
- Näin seisomme suojana sulle,
- Sa armias synnyin-maa!
- Nuo katsehet neitoni armaan
- Ain’ intoni vahvistaa,
- Kun tunnen ja tiedän ma varmaan:
- Hän mulle ne lahjoittaa;
- Ma sammuta en sitä tulta,
- En konsana rinnastain,
- Min siihen sa loit sulo kulta,
- Vaan sulle se hehkuu ain’!
- Myös suojaamme ain’ sitä tulta,
- Mi kansamme valistaa:
- Se tiedon ja taidon on kulta,
- Pois raakuuden karkoittaa;
- Niin, sen tulen varjelijoina,
- Me seisoa tahdomme,
- Ett’ onnehen veisi sen voima
- Tään armahan kansamme!
Lähde: Savo 31.8.1885.