John Otrapää

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
John Otrapää.

Kirjoittanut Robert Burns


Ja pyhät, kuulut kuninkaat,
nuo viisaat Itämaan,
he vannoivat: ”John Otrapää
on syypää kuolemaan”.
He sahrat sai ja syvään tuon
jo kynti multahan;
he vannoivat: ”John Otrapää
sai julman kuoleman”.
Mut kevät armas kerkeää
jo satein vienoisin;
John Otrapää, hän nousten taas
sai kaikki ihmeihin.
Ja saapui suvi helteinen,
nyt vahvaks varttui hän;
pää keihäin asestettu on:
”Pois tieltä urhon tän!”
Sai vakaa syys, ja silloin hän
käy kalvaaks, painuu pää;
kumara varsi ilmaisee:
jo vaivat väsyttää!
Ja yhä vaan hän kelmistyi
ja voipui vanhuuttaan;
taas hälle julmat vainoojat
voi näyttää raivoaan.
He käyrin asein polveen löi
ja poikki silpas sen;
he kytki hänet kärryihin:
”Mies kuolkoon hirtehen!”
He nosti hänet riippumaan,
kun syysyön myrsky soi;
he kaatoi hänet selälleen
ja löi ja mukkiloi.
He yli reunain vettä nyt
kaas suureen sammioon:
”Hei, alassuin John Otrapää,
hän uikoon, – vajotkoon!”
Taas permannolle paiskattiin
hän uusiin piinoihin:
sai vatkailun, jos näytti vaan
viel’ elonmerkinkin.
Niin yli liekin paahtoivat
he luut ja ytimet,
ja myllynkivi vihdoinkin
jo ruhjoi jättehet.
Mut sydänveret sarkoissa
he juhlaseuraan toi,
ja into nousi ilmoihin
ja riemu, kun he joi.
John Otrapää ol’ uljas mies
ja sankareita maan;
siks rohkaistut, jos verta tuon
vain huulin kosketkaan.
Se mieles murheet häätää pois,
sun intoon, hehkuun saa!
Se viihtää lesken kyynelveet,
se syämet soinnuttaa.
Hei, onneks siis John Otrapään!
Hei, maljat pohjaan vaan!
Tuon suku suuri varttukoon
maass’ Skottein ainiaan!


Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.