Jokelassa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jokelassa.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Ma istun ääressä ikkunan
ja katselen kesäyötä!
Nään järven välkkyvän lahdelman,
nään kaistaleen jokivyötä,
ja kukkanurmet ja lehdot nuoret
ja kaukaa siintävät jylhät vuoret.
Lomitse latvojen helottaa
jo laella taivaan päivä,
ja idän rannoilla raukeaa
jo hohtava rusohäivä,
yön armaan loistossa luonto nukkuu,
vain peippo valvoo ja käki kukkuu. –
Ei nuku luonto, nyt sydän sen
se sykkivi lyönnein suurin,
ja työssä onpi se riemuiten
nyt latvoin, rungoin ja juurin,
nyt sen on päivä, ja juhlamielin
se työss’ on laulaen tuhatkielin.
Jos minne katson, niin elämää
nään riemuista kaikkialla,
nyt työtä, touhua virkeää
on pienimmän pensaan alla.
Maa luomistyössä nyt unelmoipi
ja elon valtava laulu soipi.


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.