Jokelassa

Jokelassa. Kirjoittanut Irene Mendelin

Ma istun ääressä ikkunan

ja katselen kesäyötä!

Nään järven välkkyvän lahdelman,

nään kaistaleen jokivyötä,

ja kukkanurmet ja lehdot nuoret

ja kaukaa siintävät jylhät vuoret.

Lomitse latvojen helottaa

jo laella taivaan päivä,

ja idän rannoilla raukeaa

jo hohtava rusohäivä,

yön armaan loistossa luonto nukkuu,

vain peippo valvoo ja käki kukkuu. –

Ei nuku luonto, nyt sydän sen

se sykkivi lyönnein suurin,

ja työssä onpi se riemuiten

nyt latvoin, rungoin ja juurin,

nyt sen on päivä, ja juhlamielin

se työss’ on laulaen tuhatkielin.

Jos minne katson, niin elämää

nään riemuista kaikkialla,

nyt työtä, touhua virkeää

on pienimmän pensaan alla.

Maa luomistyössä nyt unelmoipi

ja elon valtava laulu soipi.

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.