Joroisista (19.10.1867)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joroisista.

Kirjoittanut Gustaf Fredrik Brask


Joroisista. Ilma-kirja, eli almannalka, on yksi maamiehen tärkiä kirja, parhain hyöty on muisti ajan kulusta. Maassamme niitä tehdään Helsingissä ja Oulussa, joista viimeinen on 5 pyk. pohjoisemmassa kuin edellinen. Auringon nousun ja laskun ajan osoitus ei sovi maan keskipaikoissa esim. Leppävirroilla ja Joroisissa, ja muualla, kuin ovat niiden tasaus-piirillä; samoin on vähän eroa kuunkin nousun ja laskun ajassa. Ilmain vaiheet ovat tulevan vuoden 1868 almanakoissa 1849 vuoden ilmat, ja aivan yhtäläiset molemmissa horisontissa (näkö-aloissa). Kuin talvi p. seisaus p:nä aurinko nousee: Helsingissä k:lo 9: 7 m., Oulussa k:lo 10: 17 m., s. o. 1 tiima ja 10 m. jälemmin, laskeitsen H:ssä k:lo 2: 50 m., O:ssa k:lo 1: 40 m., s. o. 1 tiima ja 10 m. ennemmin. Näiden näköalain keskipaikoilla esim. Leppävirralla olisi nousunaika, k. 9: 42 m., lasku k:lo 2: 15 m. Noh! onhaan se ihan väärin, kuin Joroisilaiset hakevat Helsingistä määrä-aikaa (auringon noususta eli laskusta) kelloinsa käyttämiseen. Kuinkas sitte saadaan kellot oikein käymään, olisi tarpeen Leppävirralla näkö-alasta ylöspanna auringon nousu ja lasku, vaan siinä tulisi tehdä erikseen allakatkin. Noh! kuin Helsingin ja Oulun näkö-aloilla kevät-p. ja syys-p. tasauksina on auringon nousu melkeen eli aivan yhtä, niin pankoon suomessa tiima-kelloin käyttäjät kevät- eli syksy-päiväin tasauksina, auringon nousun eli laskun ajan mukaan kellonsa käymään; sitte samana päivänä puolipäivän tiimana k:lo 12 merkitkööt kartanollansa eli huoneissansa auringon linjan, jonka mukaan sopii sitte kaikkina aikona asettaa kelloillensa 12:sta ajan. Tällä tavalla päästään siitä kysymyksestä, jota moni keskisuomen asukas hokee eroitukseksi Helsingin ja Oulun almanakkain välille.

Kesä oli meilläkin lyhyt; rukiit ovat leikatut, vaan kevät-toukoja on vielä leikkaamata, joita halla, syyskuun 4:ttä ja 5:ttä päivää vasten, kiireesti joudutti. Rukiit antavat tavallisen eli hyvänkin jyvätulon; vaan satuin saapuville, kuin muutamassa herrastalossa oli mitattu otra-riihi, jossa oli puitavana ollut muutamia kuormia talvi-kuormain arvossa noin 6. Niistä oli saatu 2 tynnöriä jyviä, nekin keveitä, milt’ei puolta keveempiä kuin hyvät ja terveet otrat ennen. Ruista on meillä vielä kynnetty syyskuun loppupuolellakin; ei kaikki kylvökset liene vielä oraallakaan, mitä heistä sitte vasta seurannee. Herras-taloin omistajat nytkin taitaa syystä toivoa tavallista rukiin kasvua, jotka kylvivät elokuun alussa, niissä on hyvänlaista orasta, myöhemmin kylvetyitä on vaivannut sopimatoin kuiva ja kylmä ilma. Pitäjässämme näyttävät taitoa ja varovaisuutta maan viljelyksessä, herrasmiehet, erinomattain kunnioitettavat papit, kuin kappalaisemmekin pienonen virtatalo kasvoi nytkin yhtä hyvin kuin huonommasti hoidettu manttaalin talo. Taito ja varovaisuus puuttuneeko monelta maamieheltä, kuin usiammat talonpojat nytkin uutisella kylvivät, vieläpä huono-itoisellakin, josta ei sopine syyttää onnea, jos niistä seuraa katovuosi, jota sanotaan: ”on vajaa vastakin, on hoikka huomennakin.”

G[ustaf]. F[redrik]. B[rask].


Lähde: Tapio 19.10.1867.