Joroisista (30.9.1876)
| Joroisista. Kirjoittanut Gustaf Fredrik Brask |
– Joroisista. Meilläkin taitaa vähetä sivistyksen inhominen, kun nuoressa rahvaassa on lisäytynyt niitä, jotka ovat pyhänä puhtaasti ja kauniisti vaatetettuja. Paloviinasta ja maisteista ei ole tuskallinen puutos. Rehellisyys velan maksamisessa lienee hyvä, kuin on paljo tapana elää velassa. Tapaturmaisesti kuollut on muutamia lapsia: muuan teräkaluun ja muuan putoomisesta j. m. s. t. Suuskuun 10 p. muuan mies oli joutua hengen vaaraan, kun hänen päällensä tiellä ajettiin kirkkopihan seuduilla. Tämänvuotisena kesänä oli täällä erinomaisen mukava ilma työnteolle, vaan toukokuun alussa lumien lopulleen sulattua oli muutamina öinä kylmä ja pakkanen, että maa oli pelloilla roudassa ja puunpinta jäässä. Silloin hävisivät rukiinlaihot huonoiksi kuivilla ja hallan aroilla mailla, joita pouta vaivasi, että olivat harvoja, hieno- ja lyhytolkisia, vaan päät hyväteräisiä eli jyväkkäitä, jyvät kovia, raskaita ja sileitä; samoin kevättoukojen jyvät, jotka kuivilla paikoilla rupesivat kovenemaan ennenkuin kasvoivat täyteen kokoonsa; paksumultaisissa maissa oli vähän hyviäkin rukiita ja muita toukoja; kuitenkin oli yleisesti huononpuolinen kasvukesä. Kaikelle työnteolle oli ilma esteetön: rukiit tulivat leikatuiksi ja heinät tehdyiksi tavallisina aikoina eli alkupuolella elokuuta; sinä aikana oli liika kuivuus rukiin panolle eli kylvölle.
Vaikka ilma kiirehti työtä, että täytyi olla ahkera ruumiin voimain mukaan, ei kuitenkaan monen miehen luota ollut poikessa vaan muassa työssäkin tuo leukakoukku, joka on nykyisenä aikana usiammalle miehellä välttämätön ja tarpeellinen väli- ja suuruspala, johon ruumis on tottunut paljaasta harjoituksesta, vaan ei ruumiin luonnollisesta kaipauksesta niinkuin muuhun ruokaan. Vaan kun meillä kullakin on lupa meidän paradiisissamme vapaasti syödä kaikkinaisista puista, niin on ruvettu syömään tupakkatakin, jota poltetaan eli imetään savuna suuhun, pannaan suuhun poroa ja pohjaa piipusta, lehtiä ja muruja nenään nuuskana. Ei kuitenkaan ole työmiehen kukkarossa usein kartuusia ja taitotyöllä valmistettua tupakkaa; sen nauttimiseen, niinkuin muidenkaan kallisten ravinto- ja juomalaatuin saamiseen, tarvitsisi työmiehellä onnellisesti menestyä velkautuminen ja lainan ottaminen. Tavaton tupakanpolttaminen työmiehellä on yleinen laiskan merkki. Se ei olisi aivan tarpeeton, jos tupakanpoltto-into vähenisi työmiehiltä. Saataisiin tupakanpoltto työrahvaassa ehkä vähän vähenemään, jos sille, joka työntekoaikana ei polta tahi pidä piippua muassaan, luvattaisiin jotakin arvoa. Vaan isäntien ja herrain tulisi tupakanharjoitusta itseltäänkin vähentää, niin sitä huokeemmin vähenisi työrahvaalta.
Piippu on pikarin veli, Kulu taitavan tavaran, Laiskallen on lemmen kalu, Joutavan työnä tupakka, Toveri kylän kävijän.