Joroisista joulukuun 22 p. 1866
| Joroisista joulukuun 22 p. 1866 Kirjoittanut Gustaf Fredrik Brask |
Joroisista joulukuun 22 p. 1866 kirj. meille: Loppuvata vuotta muistelevat meillä asukkaat kukin vähän erilaisesti. Ilman eroitusta usiammat saivat oppia tuntemaan yhden tai toisen laatuista puutetta: lainaten eli ansaiten hankkia jotakin; kuitenkin onnella päästiin kesän loppuun, vaikka viime talvena paljon varoja kulutettiin kierteleväin puutteenalaisten hoidoksi. Menneet ajat saattoivat monen kaipaamaan entisiä omaisuuksiansa, joita on täytynyt laskea entisten puutosten suorittamiseksi. Vuoden tulot s. o. viljakasvut olivat tavalliset, enemmin hyvät, vaan potaatteja vaivasi ruoste, että paljo vahinkoituivat. Yhteiseen lainajyvästöön on ahkeroitu panna lainoja takaisin, jossa maksajien paljous on toinen toistansa päiväkausia viivyttänyt ja saattanut niin lainat vielä kalliimmiksi, josta moni (kuka tiesi väärin) syyttää mittauksen epäjärjestystä.
Rukiita kylvettiin paikoin elokuun alussa, joiden laiho lämminnä syksynä tuli liika kasvuiseksi. Lunta satoi jo lokakuussa sulaan maahan, joka vielä on pysynyt sulana. Soilla ja alangoilla oli sula vesi ja puroissa oli vesi liikkeessä joulukuun alussa. Jäät olivat kauvan huonoina, vaan raittius on estänyt mainittavia vaaroja tulemasta, kuitenkin on monessa paikoin maalla keli sopimatoin työtä tehdä. Elonkauppa on tänä syksynä ollut ostajille hyödyllinen, kun rukiita sanottiin jo saaneen kolmellatoista markalla tynnyri, keski-arvona pidetään 15–17 markkaa. Nykyisen vuosisadan alussa vielä olleet, jyvä-arvoon perustetut määräykset työpalkoissa, maamiehen työ- ja tarvekaluin ostossa ja myynnössä, ja muunkin maatavara-kaupan keskinäisessä välinnössä rahvaan kesken, on äskeisinä muuttunut rahan arvoisuuteen, jonka tähden tuntuu kaikissa asioissa rahanpuute, liiaksikin niillä, jotka ovat tottuneet ulkomailta haettavain herkkuaineiden nautintoon. Palvelijain palkat eivät tänäkään syksynä huokeutuneet, kun rengille (talon ylöspidolla) paljasta palkkaa luvattiin 60–100 markkaa. Velanottaminen on niin tavallinen ettei arvata kutka tulevaisuudessa ovat vanhempainsa omaisuuden omistajana.
Raittius on jo alkamassa, jonka toivotaan tulevanakin aikana pysyvän, jos viina pidettäisiin niin piilossa kuin nyt. Rahvaassa oppivaisuus ja lukuhalu eivät liene peräti hävinneet kun lainakirjaston kirjat eivät ulotu tarpeeksi. Toivottavin olisi, että kansa rakkaimmassa isänmaassamme tottuisi pitkämielisyyteen kaikkein asiain käyttämisissä ja talouden menoissa, varallisina aikoina puutoksia muistellen, ilman lavialta tavaksi tulleen turhuuden harjoituksitta.