Jos Parnassolle nousta voisin

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jos Parnassolle nousta voisin.

Kirjoittanut Robert Burns
Runoilijan tuliaislaulu nuorelle vaimolleen, hänen saapuessaan uuteen kotiinsa. Vrt. muist. siv. 43. – Parnassos, vuori Kreikassa, Apollon ja runotarten tyyssija. – Corsincon, Nith-virran lähdevuori.


Jos Parnassolle nousta voisin,
tai runon hetteillä mä oisin,
niin sulokielin ilmi toisin,
kuink’, armahin, sua lemmin.
Mut Corsincon vain siintää tuolla!
Runottareni Nithin vuolla
sä itse oot, kun Pohjan puolla
ma laulan, kuin sua lemmin.
Siis, runotar, suo soinnut mulle
ja innon sanat ihailulle,
kun suviaamuun laulan sulle,
kuink’, ainoinen, sua lemmin.
Niin norjin liikkein haassa leijaat:
nään hoikan vartes, silmäs seijaat,
mun veikeänä luokses veijaat, –
kautt’ taivasten, sua lemmin!
Öin, päivin, kentällä ja ko’issa
sua muistan, helkyt lauleloissa,
et aatoksistain ole poissa;
kuin henkeäin sua lemmin.
Vaikk’ aavain taa veis tieni milloin,
pois maille, miss’ on päivä illoin,
ma kuoloon saakka vielä silloin,
myös sielläkin sua lemmin.


Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.