Jos Parnassolle nousta voisin
| Jos Parnassolle nousta voisin. Kirjoittanut Robert Burns |
| Runoilijan tuliaislaulu nuorelle vaimolleen, hänen saapuessaan uuteen kotiinsa. Vrt. muist. siv. 43. – Parnassos, vuori Kreikassa, Apollon ja runotarten tyyssija. – Corsincon, Nith-virran lähdevuori. |
- Jos Parnassolle nousta voisin,
- tai runon hetteillä mä oisin,
- niin sulokielin ilmi toisin,
- kuink’, armahin, sua lemmin.
- Mut Corsincon vain siintää tuolla!
- Runottareni Nithin vuolla
- sä itse oot, kun Pohjan puolla
- ma laulan, kuin sua lemmin.
- Siis, runotar, suo soinnut mulle
- ja innon sanat ihailulle,
- kun suviaamuun laulan sulle,
- kuink’, ainoinen, sua lemmin.
- Niin norjin liikkein haassa leijaat:
- nään hoikan vartes, silmäs seijaat,
- mun veikeänä luokses veijaat, –
- kautt’ taivasten, sua lemmin!
- Öin, päivin, kentällä ja ko’issa
- sua muistan, helkyt lauleloissa,
- et aatoksistain ole poissa;
- kuin henkeäin sua lemmin.
- Vaikk’ aavain taa veis tieni milloin,
- pois maille, miss’ on päivä illoin,
- ma kuoloon saakka vielä silloin,
- myös sielläkin sua lemmin.
Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.