Joudu, kevääni!

Joudu, kevääni! Kirjoittanut B. F. Salonen

Tuossa niityt, kummut, kukkulat,

Lammit, laaksot, seudut rakkahat!

Täällä hetket herttaisimmat,

Aamut vietin armahimmat

Kevätpäivän kerjetessä

Kultaisen.

Sydän virkein virkovasta,

Luonto kauniin kasvavasta,

Tuoksu tuorein puhjetessa

Kukkasen.

Riemuten ilmojen korkeuteen

Lentävi leivonen, kirkkauteen!

Käki kukkuu. Nukkapäisen

Nurmen poikki polvinen

Rientää puhdas puronen

Luokse lammin välkkyväisen.

Tuoss’ on selkä sadoin saarineen,

Niemineen ja sulo-salmineen!

Lemmen aamun alkaessa,

Päivän kullan koittaessa

Yli seljän siintäväisen

Soutelin.

Kevätluonto loistavainen,

Päivä kirkas hohtavainen;

Katse neidon lempiväinen

Kirkkahin! – –

Lahdella lapsien laulelevan

Kuulen ja paimenten soittelevan.

Sinikaaren korkeutta

Veden kalvo kuvastaa,

Ilman ranta heijastaa

Luonnon kaiken kauneutta.

Ihme kumma! – Ovi aukenee,

Oven suussa usma uhkuilee!

Liisa tulee lumisena,

Puita kantaa kuuraisena;

Panee niinkuin pakkasella

Lämmitä.

Eikö jäässä ikkunani? –

Huu! Kuin vilu ruumiissani!

Täytyy säällä tämmöisellä

Väristä.

Ulkona tuulevi, tuiskuelee,

Nurkissa pakkanen paukkaelee!

Kevät kaunis! – Olla taisit

Kurjan mielen kuvitus,

Huolissani huovitus –

Kohta jälleen tulla saisit!

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. II. 1873. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.