Joulu-aatto (Avellan)
| Joulu-aatto. (Runeberg’in kirjoittama.) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Oil kankahalla kuutama,
- Ja ilves ulvoi rotkossa,
- Ja koira haukkui kylässä;
- Vaan miesi kulki metsänsä,
- Oil mökki hällä salolla,
- Jonn’ pyrki joulu-aattona.
- Hän tietä pitkää, tukkoisaa
- Niin väsyksissä kahlastaa,
- Luo vaimon, lasten pienoisten;
- Hän tuopi juhlaleipäsen,
- Jon kartanoss’ on saanunna;
- He kauvan söivät pettua.
- Jo pimittääkin edelleen,
- Kun pojan saapi nähdäkseen,
- Mi nietoksella istuilee
- Ja kourahansa henkäisee;
- Hän illan viime valolla
- Jo näytti puolikankeelta.
- ”Minn’ matkas, poika parkainen?
- Tuu lämmitteleen meitiklen!”
- Niin miesi, otti jäätyneen
- Ja pääsi viimein pihalleen
- Ja astui tuvan juhlahan,
- Jonn’ leivän toi ja vierahan.
- Siell’ istui, lapsi rinnalla,
- Niin tyynnä, vaimo pankolla:
- ”Oot kauvan poissa viipynnä,
- Tuu istumahan liedellä;
- Ja siekin myös!” – ja poikasen
- Hän käytti muurin vierehen.
- Ja kohta, vaalimastansa,
- Jo tuli riehui takassa,
- Hän hädän heitti mielestään,
- Hän leivän otti mieheltään
- Ja vei sen illalliseksi
- Ja maitohiukan lisäksi.
- Jo pahnasista laattian
- Luo kehnon ruoka-atrian
- Oil lapset käyneet iloissaan;
- Mutt’ vieras istui paikallaan.
- Vaan äiti otti raukkasen
- Ja saattoi pöydän äärehen.
- Ja siunattua atrian.
- Hän leivän alkoi jaantahan.
- ”On hurskaan lahja onnekas,”
- Niin lausui poika vaalakas,
- Ja kyynel vuosi poskelleen,
- Kun viilun otti syödäkseen.
- Hän tahtoi jaata eellehen;
- Oil leipä käässä ehoinen.
- Hän oudostellen tuijotti
- Ja vierastansa silmäili;
- Hän kummasteli, katseli,
- Jo poika onkin toisempi.
- Kuin tähti loisti silmänsä,
- Kuin kuutamoinen kiireensä,
- Ja vaattehensa liehuivat
- Kuin aamu-usvat haihtoisat,
- Ja enkelinen tunnetaan
- Kuin Luojan taivas muodoltaan.
- Jo koitti tähti autuuden,
- Ja riemu syntyi ainainen.
- Oil ilta ikimuistoisa
- Sen köyhän perheen huoneessa;
- Ja kauniimpaa ei juhlaa nää,
- Sill’ enkelinen heille jää.
- Ma talven monen oltua
- Sinn’ saavuin joulu-aattona;
- Oil mökki vielä entinen
- Ja siinä pojan poikanen;
- Hän harmaapäänä ruuvalla
- Nyt istui roihun loisteella.
- Oil valoisaa, oil riemuista,
- Ja vieressään oil vaimonsa
- Ja lapsiparvi kaunis, suur’;
- Oil niinkuin siunattua juur’,
- Oil niinkuin luulleet oisivat,
- Ett’ pyhyydessä asuivat.
- Vaan pöydänpäässä kynttilä
- Oil ainokainen nähtävä,
- Siell’ lehmiloista, nisusta,
- Vaan poissa lahjain nauttia.
- ”Ken tuossa istuu,” kysyttiin,
- Ja, ”enkelinen,” vastattiin.
Lähde: Satakunta 16.8.1873.