Joulu-iltana
Ulkoasu
Joulu-iltana. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Katsos tupaa pientä tuolla
- synkän metsänlaidan puolla.
- Valkohanki katon peittää,
- kuutar hopeitansa heittää
- yli metsän, kinosten.
- Yö on hiljainen.
- Äänetönnä uinuu salo,
- ikkunoista hohtaa valo.
- Kuule, alta kurkihirren
- soipi hyminätä virren,
- jouluvirren ihanan,
- hartaan, sointuisan.
- Lapsilauma joulupuulla
- veisaa virttä riemusuulla,
- juhlii seimen pyhää lasta,
- joka saapui taivahasta,
- tuli armolahjoineen
- heidän vieraakseen.
- Äiti joulupuuron keittää,
- Liisaan silmäyksen heittää:
- »Siitä ilot saat sä paraat,
- muille iloa kun varaat,
- niukkaa naapurissa lie,
- sinne kystä vie!»
- Liisa lähtee ilomiellä –
- vanhus yksinäinen siellä
- kenties suruissansa huokaa
- vailla lämmittävää ruokaa.
- Liisan häntä muistellen
- tie on lyhkäinen.
- Yli kynnyksen jo astuu.
- Vanhan himmi silmä kastuu:
- »Rakas laps’, sa muistit mua!
- Kristus siunatkohon sua,
- yksinäisen pirttini
- jouluenkeli!»
1912.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.