Joulu erämaan mökissä

Joulu erämaan mökissä. Kirjoittanut Immi Hellén

Yön kylmä tuuli ruutuun kolkuttaa,

yön tumma silmä katsoo ikkunasta.

Vaan tuvassa on tyyntä, valoisaa,

ei mikään häiri juhlatunnelmaa,

mi nostaa maasta vanhusta ja lasta.

On unhottunut raadanta ja työ,

on unhottunut kaikki murhe mainen,

niin riemullisna joka sydän lyö,

on suuri, ihmeellinen jouluyö,

ja on kuin kuuluis kuiske taivahainen.

Kas, Betlehemin kirkas tähtönen

luo orren alle ikiloistettansa.

Nyt käydään kera öisten paimenten

sen vastasyntynehen seimellen,

Hän tarjoo taivaisia lahjojansa.

Oi, onnellinen koti, jossa näin

se joulun lapsi otetahan vastaan.

Hän johtaa läpi öisten pimeäin,

Hän pyyhkii kyyneleitä kärsiväin

ja suopi siunausta taivahastaan.

1919.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.