Jouluaattoaamuna

Jouluaattoaamuna Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

On aamu, on jouluaatto.

Näköpiirin kultaista rajaa

itätuuli pilviä ajaa,

levotonna käy niiden saatto.

Levottomammin ei maantietä

repaleiset kulkurit kulje,

joit’ ei kodin kammiot sulje,

jotk’ eivät jouluja vietä.

Sukulaisia sieluni lienee

nuo taivaan tien vaeltajat.

Sekin unhoitti viitat ja rajat,

vaeltaa, mihin tuulet vienee.

Niin riemua, murhetta vailla

sen on kulkea yksin määrä,

ei tietää, mik’ oikea, väärä,

ei tuomita toisten lailla.

yli astua kaikkien rajain

epäröimättä, viivähtämättä,

ikävöimättä ystävän kättä,

unelmoimatta lämmöstä majain,

Niinkuin tuon pilvien saaton

yli maan, näköpiirin rajaa

sitä kohtalon tuuli ajaa

yli juhlan ja jouluaaton.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1936: Unen kaivo: runoja. WSOY, Porvoo.