Joulukuusi

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joulukuusi.

Kirjoittanut K. F. Wahlman


Kynttiläiset kuusessamme
Valollansa pilkottaa;
Kukin koittaa huoneestamme
Pimeyttä karkottaa.
Nuorukaiset,
Pojat, naiset,
Katsokaatpa tarkkahan!
Yhden valo varsin heikko,
Ehkä pian sammuva.
Toinen kuiskaa: kuules veikko!
Olen sua auttava;
Valoamme
Sovitamme
Yhdeks’, niin se voiton saa.
Yksi tuikkaa pohjasehen,
Toinen kohti etelää,
Yksi itään, toinen länteen:
Mikäs puoli pimeeks’ jää?
Vasta voiton,
Heiltä koiton
Päivä vie, kun kerkiää.
Lapsukaiset Suomen-niemen!
Koittakaatte pilkottaa
Lailla kynttiläisen pienen,
Pimeyttä karkottaa:
Itsestänne,
Syömmistänne,
Jokahinen puolestaan.
Valos’ yksin heikonmoinen,
Pikaisesti sammuva.
Vierestäsi virkkaa toinen:
Minä autan sinua:
Tiedän mieles’,
Taidan kieles’,
Kotimme on Suomenmaa.
Kanteloinen Väinämöisen
Vetäkäätte välehen;
Soittakaa, ett’ ajan öisen
Jouduttaisi sävele!
Ett’ei vainen
Suomalainen
Pimehissä kävele.
Yksi soittaa Tenonsuolla,
Toinen Auran rannalla,
Yksi Pohjanlahden puolla,
Toinen Savon saarilla.
Vieno henki
Sävelenki
Täyttää maamme kai’ulla.

K. F. W[a]hl[ma]n.


Lähde: Uusi Suometar 4.2.1874.