Joulukuusi (Mäkinen)
| Joulukuusi. Kirjoittanut Antti Mäkinen |
- Sali on hohtavan kaunis,
- Keskellä loistava – ai!
- Kuusonen vehreä siinä
- Kallihin pukimen sai:
- Latvassa tähtöset kulta
- An’ armahat säihkyilee,
- Oksilla hopean härmä
- Ja käpyset välkkyilee.
- Ja riemuissaan isä herra
- Läp’ huonehen katsahtaa,
- Äiti kun ilohon joulun
- Jo lapsoset johdattaa:
- Ja riemuin häärivät lapset
- Ja lahjain runsaus saa
- Niin hämmästyksihin kaikki
- Mon’ ilosta ailahtaa!
- Vaan synkkänä loistossansa
- On kuusi – hän ihmehtii
- Tää riemu mik’ on, ja kansa
- Mik’ onnessa ylvehtii:
- Hän tunsi sen kansan onnen,
- Jok’ asui armahan maan
- Ahovieret ja korpien kohdut:
- Siell’ eli hän aikoinaan.
- Hän syntyi suossa ja kasvoi,
- Suon yläsyrjässä sen
- On mökki, joss’ eli perhe,
- Sen elo on murheinen:
- Ei riistaa lii’aksi saatu,
- Vaan useinkin puutteissaan
- Sen lapset kärsivät nälkää,
- Ja itkivät viluissaan.
- Tään mökin mies teki työtä
- Ja ahkera toimissaan
- Oli nainen – muttei puute
- Pois paennut kuitenkaan.
- Mies oli kaatanut kuusen
- Ja saattanut kaupunkiin
- Ja vaihtanut rikkaan herran
- Lantteihin kiilteleviin.
- Sen tehtyä rientää – ostaa
- Hän leipeä lapsilleen
- Ja vaimolleen vähän keittää
- Nyt kahvia joulukseen.
- Mut’ itselleen mitä ostais?
- Hän katsoo säästöjäns’ – oi!
- »Joku penni vaan – ei, näillä
- En mitään ostaa voi!»
- Silmähän nousevi kyynel;
- Hän ympäri katsahtaa:
- Niin loistavat ikkunat kaikki
- Ja rikkahat reuhastaa!
- Siin’ ostajat kilvan kiitää,
- Ja paikasta paikkaan käy
- Moni herran riemusa rouva:
- Vaan köyhäll’ ei mitään näy!
Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.