Joulumakkara
Ulkoasu
Joulumakkara eli tarina subjektiivisesta ja objektiivisesta kritiikistä Kirjoittanut Otto Manninen |
- Oli kirvonnut hankeen se keskellä joulukiireen
- ja riemun nostanut moneen kilttihin hiireen.
- Siit’ autuaina ne muruja mursi ja järsi,
- mut makkara hangessa virui ja vilua kärsi.
- Välikauppias kyll’ oli pannut sen makulatuuriin,
- mut moisesta kyllin ei suojaa kylmihin suuriin.
- Vilutaudin ois varmaan saanut se talven pitkään,
- mut sattui pahempi seikka kuin pakkaset mitkään.
- Näet makkaran tapaan se sisälsi kaikenlaista,
- myös monta hyvää höystettä ulkomaista.
- Niin muodoin se levitti sangen suloisen tuoksun,
- joku Merkki koht’ alkoi herkkua kohti juoksun.
- Mut muuan Musti myös ehätti täyttä laukkaa,
- ja makkaran päästä kumpikin palansa haukkaa.
- Sill’ oli näät, kuten ainakin, päätä kaksi,
- mut sääli päätä kuin toista: ne suli kuin vaksi.
- Oli vaaraan se joutunut, eik’ ihan vähänläntään,
- sanan mukaan: se oli menossa koiran häntään.
- Ne nakkelivat sitä kuin mitä arpanoppaa,
- kovaks onneksi tainnut ei olla ees kuonokoppaa.
- Tosin toisiltaankin ne hieman pölisti karvaa,
- mut viulut maksoi makkara siinä, sen arvaa.
- Pyry toinen kuin silavaks siirtyä hellään hiireen. –
- Se sielunsa hädässä sepitti jo »Dies iræn»!
- Pian siit’ ois jäänyt vain märkä sija, ei muuta,
- jos tullut ei erottamaan pihamiehen luuta.
- »Heh, hiljaa, hemmetin tiikerit, purkaa luuhun!
- Jos täss’ on jotain, niin pannaan parempaan suuhun!
- Tosin, juuttaat, tullasivat sitä kahden pään nyt,
- mut kaksi päätäpä siihen on sentään jäänyt.
- En hullunakaan pois jumalanviljaa viskaa,
- se kyllä kelpaa, kun vähän kuorii ja tiskaa.
- Kai maar se köyhän miehen maarussa pysyy.
- Ja ainapa makkaran syöminen uskoa kysyy.»
- Loput noin nyt varjeli varpuinen Deus ex machina,
- mut kimakka jatkui nurkalta nurkan taa kina.
- Sotakentältä ken pääs ehjänä, ken eros raakkina,
- oli itse makkaran olla kuin konkarin kaakkina.
- Omistus
- Kun makkara maailmassa saa väärän sijan,
- se väärin pidellyksi voi tulla pian.
- Siis: hyvästi paimentakaa, hyvät emäntä-kullat,
- niin makkarat kuin muut paltut ja sylttyrullat!
Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.