Joulun aatto

Wikiaineistosta
Joulun aatto

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Uskomme, että seuraava meille lähetetyn Runebergin Jouluillan käännöksen alku on sen sujuvuuden ja kielen puhtauden vuoksi monille lukijoille ilahduttava katsella:

Sytyteltyänsä piipun,
Lämmitettyänsä, läksi
Illan hämärtämisessä
Vihdoin vanha sotamiesi,
Miekka *), mökist yksinäisest
Salon synkän sisuksesta.
Eikä jäänyt kotomiestä
Ontoniekan mökin varjoks,
Eikä ollut seuraavaista.
Ukon ainukainen poika,
Ainukainen suvun turva,
Turkin tuimaisessa so’assa
Urhon töitä toimitteli.
Kuitengan ei surumielell’
Ukko matkaa ulottanut,
Mutta toivoi muiten mukaan
Joulun aaton iloisuutta,
Iloisuutta avarata
Huonehissa rikkaan hovin,
Kuhun pyhiks kutsuttunna.
Viimen muka kirkkotiellä
Ukon vanha sotakumpal’,
Vapasukuinen ja vaka
Kunnioit’tu herra hyvä,
Oli Miekkaa tervehtinyt
Sanomalla seuraavaalla:
”Elä istu vanha Miekka
Niinkuin Metso metsän varjos’,
Pöyhistelty piilossansa!
Miks en usiammast näe
Naapuria naapurissa?
Ei o’ vielä päivä päässä;
Vielä jalka vaivainenkin
Jaksa astu’ askeletta;
Tule, käyppäs katsomassa,
Viimestänkin Joulunpyhiks!
Pitkät ovat Joulunpyhät,
Mutta sinun muistijutut
Sotateistä, tappeluista,
Ajan hitaan, hiljaisenkin
Mieluisasti mänettävät
Uneliaalta perhekunnalta.”
Herra noinpa haasteltua
Kopsutellut kätellänsä
Vanhan Miekan olkapäitä. –
Senpätähten Sotamiesi,
Kutsuntota kuulevainen,
Hyvyyttä myös vapan herran,
Mökistäns nyt matkusteli,
Unhottaen matkan vaivat,
Sekä soukan pimeyyten
Salossa jo merkillisen,
Että myöskin niatokset
Päivän tuulilt’ tukettunna
Tiellen talven tasaisellen.
Kiirehtimällä hän astui,
Surutoin kuin Kuningaskin,
Nostain syvään uppoovaista
Puista jalkaa lumihangest:
Eteenpäinpä hiljaisesti
Kulu matka liikkaavankin.
Mutta mieli matkustajan,
Ajatukset avaraiset,
Sukkelammast suljehtivat
Perillen ja hovin pirttiin.
Puheli myös mennessänsä
Ukko Miekka mielessänsä:
”Nytpä ilo aivan halpa,
Pirtissä nyt pyhät alkaa;
Surut nurkkaan sysäellään,
Arkivaattet arkkuloihin,
Sytytetään kyntteliä,
Kyntteliä kiiluvia;
Latjaellan lattiallen
Olkikuvot keltukaiset:
Ollappa myös Joulun ilot
Entisellän, eletyllän,
Salissakin sangen suures,
Jossa leikit lakkaamata
Lauluin mukaan lasketeltin!

B.

*) Pistolin mukailtu nimi.


Lähde: Saima 25.01.1844.