Joulun neiet

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joulun neiet

Kirjoittanut Eino Leino


Kulkevat korkeat neiet kolme
kautta talvisen taivaan,
kylvävät lahjoja ihmislasten
murheeseen ja vaivaan,
tekevät rikkahan rikkaammaksi,
rakkaammaksi rakkaan,
heittävät mieronkin mittelijälle
kannikan kerjuuvakkaan.
Laulavat korkeat neiet kolme,
tähtiä, tähtiä sataa,
vaativat valkeutta pimeän piirin,
viittovat rakkauden rataa,
leipää, leipää leivättömälle,
kotia kodittomalle,
lempeä lemmettömälle, min murhe
jo mureni mullan alle.
Itkevät korkeat neiet kolme
ihmissielujen siltaa,
koska he kulkevat kohden yötä,
yksinäisyyden iltaa,
missä ei loista ne lamput laulun,
vain takat taivaisen armon,
etsivät elämän arvoitusta
syyt pyhät pyyteen ja tarmon.
Painavat korkeat neiet kolme
päänsä yhtenen yössä,
tunteakseen tuskan lasta
päivän tomussa, työssä,
irroittaakseen ihmislasta
maasta, mi surren suurtuu,
koska sen keskellä ei elä vapaus,
Vapahtajaan, joka juurtuu.
Kyynelin kylmin neiet kolme
katsovat ihmisvaivaan,
mutta kun murheen Mestari saapuu,
tuo tuhatsoittaja taivaan,
silloin se syntyy sydänten silta
idästä länteen hamaan,
vaikenevat runot ruusuisimmat,
kun kiire on kiiruhtamaan.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.