Joutsenet

Joutsenet. Kirjoittanut Otto Manninen

Yli soiluvan veen ne sousi,

ne aallon ulpuina ui,

kun aurinko nuorna nousi,

yöt pohjan kun punastui.

Lumikaulat kaartehin ylpein

veen kuultoon kuvia loi.

Povet aamun kullassa kylpein

ne outoja unelmoi.

Vain joskus onnensa julki

ylen suuren ne joikuivat,

ja soinnut aalloilla kulki

niin aavistuttelevat

kuin hyminä huomenkelloin

salokappelin kaukaisen;

ja aallot vienosti velloin

ne kantoi kaikua sen. –

Ne rauhassa souti ja solui

suven kerkeän kestämän,

jonot lumme-valkeat jolui

syvän päällitse päilyvän.

Kohos siiville kerran ne sitten,

suvi kun oli muisto jo vain,

kukat laulavat lainehitten,

unet valkeat ulappain.

Ne matkasi päivänmaihin;

viel’ loistava siipi loi

kuvan viimeisen alle kaihin,

mi aallon jo kammitsoi.

Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.