Juhannus

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juhannus.

Kirjoittanut Juhani Siljo


I.[muokkaa]

Pehmoinen nurmi ja tuoksu
koivun ja tuomen kukkivan,
vierellä virran verkas juoksu.
Lempeät, hivelevät
säveleet, värit väikkyvät..
Autuas, perhona keijuva kevät!
Kotisi, kotimaasi,
sieluni, jäi näköpiirin taa.
Turhaan kannoit sa unelmaasi.
Kotimaahas ei kanna
katsees, aikojen pitkäin taa.
– Silmän viipyä, viihtyä anna,
korvan levätä, kuulla
autuus outojen ihmisten,
omaksi onneksesi se luulla!
Perhos-karkelo, tuoksu
ainut pyyntösi olkoon nyt!
Viivytä kaihosi virran juoksu!

II.[muokkaa]

Sydän, rakkine rauhaton, vaikene,
mene makaamaan!
Jo etkö ymmärrä, mitä hyvyydessään
täti Hurskaus manaa ja manaa,
kun on suven juhla viel’ alussaan:
”Pois nuoruuden aikaa
älä kallista kauan tuhlaa,
mene varhain maata, lapsonen!”
Sydän, varhemmin, varhemmin vielä
mene makaamaan!
Jo näithän, jo tuta sait
ilonpitoa outojen ihmisten,
et omaa tahtias tuntenut siinä.
Oli mittansa, määränsä heillä,
oli tunteet keskenkasvuiset,
sin’ et määrääs tiennyt
ja tuntees täytenä löi.
Unen untuvapatjoihin kaikki hautaa,
mitä elolta sait:
kevättuntees häkkilinnut, mielimurtees, kaikki.
Unen helmassa kaikki tasaantuu,
ja sydän talttuu
ja muhoilla alkaa levossaan
kuin sininen enkeli siipiniekka.
Kuin iilimato
uni imee tuskatta, verkalleen
pois tunneajokses, sydän.
– Vai vaaditko, malttamaton, taas maailmaan,
taas markkinahumuun?
Hevon hirnuntaa sun oppia pitäis
ja markkina-appeita rouskuttaa
kera mustalaisluuskien saisit!
– Sydän, varhain, varhemmin vielä
mene makaamaan!


Lähde: Siljo, J. 1914: Maan puoleen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.