Juhlaruno (Leino)
| Juhlaruno lausuttu Helsingin Työväenyhdistyksen yhdeksännessätoista vuosijuhlassa 29/3 1903. Kirjoittanut Eino Leino |
- Tuskaa luonto on täys, meri, maa, kaikki huokaa,
- ahdistus ilmassa on, pedot etsivät ruokaa,
- kaikkialla on pelko ja kuoleman kauhu,
- kaatuminen sekä murtuvain metsien pauhu.
- Luonnosta pois! Luonto huonosti hoitavi lastaan.
- Tuskasta pois! Elon pimeän valtoja vastaan!
- Aurinko valaisee maan pinnasta puolen,
- toinen kylmäksi jää vihan jäähän ja huolen.
- Aika on syttyä sähkölamppujen yössä.
- Armoa ei, vaan oikeutta ihmisen työssä!
- Mikä on kirous nyt, siitä siunaus tulkoon,
- mutta työn hedelmät myös työn tekijän olkoon.
- Ei ole mitään ihmistä korkeampaa,
- ikuisempata ei, ei ihanampaa.
- Ihminen olen, siis suokaa mun ihminen olla!
- Miks’ vihan voimalla vaan, miks’ ei sovinnolla?
- Aika on syttyä sähkölamppujen yössä.
- Raakuutta ei, vaan rakkautta ihmisen työssä!
- Köyhyys ja kurjuus henkeä kahlivat kaitein –
- puolesta ihmisyyden: töin, tietein ja taitein!
Lähde: Työmies 30.3.1903.