Juhlaruno (Törneroos)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juhlaruno,
jonka H. M. Keisari-Suuriruhtinas Aleksander III:nen kruunauksen johdosta kirjoitti A. Tuokko.
Kirjoittanut Antti Törneroos


Nimeä synnyinmaan pait nimi toinen
Meit’ innostaa myös tenhovoimallaan,
Ja lemmestä se nimi suurenmoinen
Suomemme sydämet saa hehkumaan.
Ja meille aioist’ tuottaa muinaisuuden
Se nimi muiston kalliin, rakkahan
Ja Suomellemme ennustaa se uuden
Ja armaan aian vielä koittavan.
Se nimi, jota laitos valkeuden
Myös kantaa tää ja jossa verraton
On muisto, toivo – Aleksander on.
Niin’ muistuttaa se, kuinka, kun ol’ aika,
Jolloinka uupui Suomi vaivoihin,
Taas virkoamahan sen sai kuin taika
Nim’ Ensimäisen Aleksanderin,
Jok’ ”kansain joukkoon” nosti kansan Suomen.
Käv’ armaammaksi vielä nimi tuo,
Kun aikan’ Aleksander Toisen huomen
Nous’ aavistettu Suomelle, mi luo
Nyt toivon kirkastaman silmän luomen
Auk’ katsoakseen tulevaisuuttaan,
Jok’ kirkkaalta jo näyttää koitossaan.
Niin, kirkkaalta se toivollemme näyttää
Nyt aikan’ Aleksander Kolmannen,
Ja rakkaudella se nimi täyttää
Jokaisen suomalaisen sydämen,
Sen tietäess, ett’ Isä-vainajansa,
Tuon milloinkaan ei unhotettavan,
Hän perijä on, ei vaan valtahansa,
Mut hengen-ylevyyteen vainajan.
Siis syystä tääkin Suomen pieni kansa
Lempensä, jolla lempi vainajaa,
Sen perijätä kohden uudistaa.
Jos Isä-vainaan hengen-ylevyyden
Hän perijänä kansat innostaa,
Niin paikalta kai tältä’ henkisyyden
Hän lemmen määräss’ suurimmassa saa,
Paikalta tältä tiedon, taidon, valon
Nyt semminkin, kun tullut kokohon
Sen valokunta viettämähän jalon
Suur’ruhtinaansa kruunausta on.
Tuo kunta, jolla Suomen joka salon
Valistus, hengistys on toimenaan,
Varmaankin huokaa näin nyt sielussaan:
Paria keisar-suuriruhtinaista,
Jollenka valtakunnan suurimman
Soit kruunun, Herra, suojaa, siunaavaista
Sen armoas suo tääll’ ain’ nauttivan!
Heit’ armokäsivarsillasi kanna,
Kun kestää Heillä maan tään matkustus!
Se autuaasti Heidän päättää anna,
Kun heille saapuu kuolon kutsumus!
Taivainen soikoon Heille hosianna,
Taivainen tulkoon Heille kruunaus,
Miss autuaill’ on iki-asumus!


Lähde: Helsingin Viikko-Sanomia 19.10.1883.