Juho Hollolle
Ulkoasu
Juho Hollolle 17. I. 1945 Kirjoittanut Otto Manninen |
- Kättä hengessä puristan
- lujasti ja lämpimästi,
- kuiva kun kotiaresti
- aina vain on jatkumassa,
- miehen pirteissä pitävi,
- majoissa makuuttelevi.
- Terve, Veljeni verevä,
- vielä nuori ja vireä,
- kirjaseppo sen mokoma,
- asuja alinomainen
- ahjolla, alasimella,
- palkehilla paisuvilla!
- Taoit ennen, taoit eilen,
- vain tänä päivänä pitäös
- taiten pieni taidetauko,
- päivän ainoan ohitse
- anna vierrä viivatonna.
- Taas jo huomenna tako’os,
- heleästi helkytellös,
- kaikuvasti kalkutellos:
- kauas kaiku kiertelevi,
- sankoilla samoelevi
- Suomen suurilla saloilla,
- Pohjan pitkillä perillä,
- kauemmin kajahtelevi,
- ei lakanne laisinkana,
- ennen on salot sulina,
- maat on marjan kasvavina,
- sydänmaatkin syrjityimmät
- mahlaisena maan sydännä.
- Laupias elämän lahja,
- taattu talletus elämän:
- ystävä, tositoveri,
- kumppani kovassa säässä,
- veli vienoilla vesillä.
- Mink’ oli mieli yksinäisin,
- senpä tarkimmin tajusi,
- minkä sai, mitä tapasi
- mieli löyten mieleisensä,
- henki löyten heimoisensa.
- Kukkaron nurin vetäistä
- voi, mut ei sydäntä ehkä.
- Siispä ei enemmän siitä
- miesten kesken kertomista,
- vuosista kulunehista
- kumppanuudessa lujassa,
- yksi vain sana syvältä
- harvasyinen: kiitos, veikko!
Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.