Julistus Suomen yhdistämisestä Venäjään

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

28. (16.) maaliskuuta 1808[muokkaa]

[Aleksanteri I:n julistus Euroopan hallituksille Suomenmaan yhdistämisestä Venäjän valtakuntaan.]

Julistus.[muokkaa]

Keisari on kaikillen Europan Cabinetteillen tjetyxi andanut, ja Hänen Alamaisillensa ilmoitanut, että seisowaisudella Hän on Tractatein jälken pytänyt Ruotzin Kuningan yhteisesti olla Englandia wastan awullinen.

Tämän, enemmän kuin kukauden ajalla, edesottamisen jälkeen, Keisari on pahalla mielellä tietä saanut, että silloin kuin Hän koetteli warjella ystäwyttä Wenäjään ja Ruotzin wälillä, niin Kuningas etzi, ja suuresa arwiosa piti Keisarin wihollisen, Englandin ystäwyttä.

Hänen Majestetinsa ei ole Ruotzin Kuningallen, eli Europallen salannut että niillä toimilla kuin Hänen Kansansa myötäkäyminen waati, ja jotka Jumala on ainoastansa andanut, että juurittaa Hänen waldakundansa onnellisutta.

Keisarillinen Majesteti on Hänen siweydensa seuramisexi ilmoittanut, että Hän on walmis waran-aseexi muutta edesottamisensa, jos Ruotzin Kuningas kohta täyttäis Hänen lupauxet, ja yhdesä neuwosa Danmarckin Kuningan kanssa, estäisi Englandin Laiwat tulemaan Itä-Meren.

Ruotzin Kuningan waiti olemus, tiedot annetut yhteisesä Papereisa, yhdestä Tractatista, joka andais Hänen halduunsa Sota-apurahoja, Laiwoja, ja yxi osa Englandin Sotawäestä; kaikki osotta tämän Hallitzian ajatuxet Wenäjätä wastaan, kaikki todista että Keisari ei enemmin taitanut odottaa ystäwällistä muutosta Kuningaan ajatuxisa, ja että aika oli, että Hänen Majestetinsä warjeleis Hänen Alimaisiansa wahingoista kuin äänettimästi heillen walmistettiin.

Hänen Keisarillinen Majestetinsä löytäpi nytt tarpellisexi, muutta luonnon Hänen edesottamiseensa.

Keisari on tietä saanut, että Hänen Ministerinsa Stockholmisa Kuningaan käskyn jälkeen 20 Febr./3 Mart. warjon alle otettu, ja kaikki venäjän Ministeriä seurawaiset Herrat owat yhdesä Huoneesa saman warjon alla, että Kuningas on andanut seilattaa Ministerin Archivit ja Kirjan waihetuxet, ja kaikki Ministerin seura on Sotawäen wahdin alla.

Seurawaisesti Keisari yhden teon ylitze walittaa, joka on Hänen Krununsa, oikeudensa ja korkeudensa wastaan, ja tämä on, ei yxinänsä Hänen Keisarillinen Majestetinsä, mutta kaikkein Hallisioitten yhteinen assja. Stockholmissa olewaiset Diplomatit owat sen niin hywin hawainneet, että He kohta tätä käytöstä wastaan oliwat, joka ainoastansa on ennen Turckin Maasa tapahtunut.

Hänen Keisarillinen Majestetinsa taidais osotta Palkindo-oikeutta. Hän walitzi asettaa, että Ministerin tulee huolda pitää Ruotzin Ambassadörista, joka on Peterburin Kaupungisa, niin että Ambassadöri saapi oman suosionsa jälkeen, Petarborista ja tiellä waeldaa, estämätä.

Keisari Kaikillen Europan Hallitzioillen julista, että Hän tästä hetkestä lukee Ruotzin endisen osan Suomen-Maasta, jonga Hänen Sotawäkensä ej muutoin kuin Sodalla saanut, niinkuin yxi Sota-aseilla ylitzenwoitettu Maa, jonga Keisari Waldakundansa kanssa kaikixi ajoixi yhdistää.

Hänen Keisarillinen Majestetinsä toiwopi, että Jumala täsä päällenseisowaisesa sodasa, wielä siunapi Hänen Sota-aseitansa, ja Hänen Waldakundansa Rajoilda estäpi kaikki wahingot, kuin Wenäjän wihamjehet soisiwat.

Petarborin Kaupungissa 16 Martii 1808.

17. (5.) kesäkuuta 1808[muokkaa]

[Aleksanteri I:n julistus Suomen asujamille Suomenmaan yhdistämisestä Venäjän valtakuntaan.]

Me ALEXANDER I:nen. Jumalan Armosta Kejsari ja Itzehallitzia kaikkein Wenäläisten ylitze &c. &c. &c. Meidän rakastetuille, uskollisille, Asujillemme kaikista Säädyistä, siinä nyt sisälleotetusa Suomenmaasa.

Sen Korkeimman päätöxen jälken, joka on siunannut meidän Sota-asemme, olemme Me ijäxi Wenäjän Waldakunnan kanssa, yhdistäneet Suomenmaan. Me olemme hyvällä mielisuosiolla hawainneet, että tämän maan Asujat heidän uskollisudensa ja ijäisen rakkaudensa pantixi, Wenäjän Krunua kohtan owat tehnet juhlallisen Walan - Sitä wastan olemme Me päällemme ottaneet pyhimmän siteen, että järkähtämäti, ja muuttumattomasti, pitää ja suojella tämän maan, joka on Kaikkiwaldian suostumuxesta annettu, meillän ijäisesä yhteydesä Wenäjän Waldakunnan kanssa.

Sen nyt woitetun Suomen Asujat, owat tästä ajasta, saaneet sian niiden kansakundien seasa, jotka Wenäjän waldikan alle kuuluwat, ja niiden kanssa Waldakunnan ulostekewät. Tästä suuresta kokonaisudesta, taita sen Kaikkiwaldian tahto ja päätös, ainoastansa eroitta heidän. - Me toiwomme että se Jumalan edeskatzomus, joka on lainannut Meidän urhollisille Sotamjehillemme warjelluxen ja awun tämän maan sisälleottaisa, myöskin edespäin on lainawa heille woimaa sen järkähtämättömään pitämiseen ja suojelemiseen.

Suomenmaan Asujat! Andakat tämän perustus totuden pysywäinen olla Teidän sydämisänne. Monda kansakundaa elää tywennösä, ja onnellisudessa Meidän Hallituxemme suojasa. Jokaitzen onnellisuus ja menestys on Meidän Sydämmellemme yhtä kallis. - Myöskin Te ulosteette nyt yhden osan Meidän Waldakunnastamme. Te olette sen kautta ansaineet itzellenne saman oikeuden Meidän murhenpitoomme, ja hyvänsuosiomme, kuin hekin. - Teidän maanne wanhat asetuxet ja privilegiumit pitä pyhästi woimasapidettämän. Sen ohesa awataan Teidän ahkerudellenne ja wireydellenne uusi lakeus. Wenäjän woimallisen suojelluxen alla tulewat Teidän Pellonwiljelemisenne, Teidän kaupantekonne, Teidän elatuskeinonne, uusixi äwerjäisyden ja menestyxen lähteixi, jotka sen kautta ylöskehoitetaan ja uloslewitetään. Pian Me saame tiedon Teidän tarpeistanne, ja tahdomme auttaa Teitä. Meidän Sota-asemme pitä warjeleman Teidän rajanne ja suojeleman Teitä, jos joku wihollinen rohkenis tulla hääritzemään Teidän rauhannee. Se ainoa palkio kuin Me sen edestä waadimme, ja täydellä wakudella odotamme, on yximielisys, uskollisuus ja muuttumatoin rakkaus.

Suomen Asujat! Älkäät turwatko niihin sanomein ja sisälleandamisein, kuin Meidän ja Teidän wihollisenne, ehkä Teidän seasanne etzii uloslewittää. Teidän maanne tila on järkähtämättömästi päätetty. Jokainen turha lulo sen endisen Ruotzin Wallan jällens ylösrakendamisen mahdollisudesta, olis siis ei ainoastansa sula warjo, waan myös irwiästi ylösajateldu wälikappale walmistamaan Teidän uuwutustanne. Jokainen osanottaminen senkaldaisiin sisälleandamisiin myötänstois wältämättömästi niiden onnettomuden, jotka niihin itzensä wietellä andawat.

Me tiedämme että muutamat Teidän Maanmjehistänne wielä palwelewat Ruotzin Sotajoukoisa, ja niin muodon käändäwät Sota-aseita Teidän wastan. Hywydellä odotimme Me tähän asti heildä katumusta ja nöyryyttä. Heidän wiwyttelemisensä olis jo suututtanut Meidän kärsiwällisydemme, jollem Me heidän awuttomasti jälkenjänytten Sukulaistensa kanssakärsiwällisydeldä liikutetut wielä olisi mieldyneet ylösottamaan heitä uskollisixi Alamaisixemme, ja ijäisesti poispyhkimään Meidän muistosta heidän sokeudensa, jos he kuuden wiikon sisällä, lukein siitä päiwästä, kuin tämä Meidän Julistuxemme kuulutetaan riendäwät itziänsä takaisintulemaan. Joska he siis poisluopuisit kuulemasta ja palwelemasta wierasta walda. Joska he jällens tulisit Isänmaan helmoin; mutta mahtawat he riendä sen säättyn ajan sisällä itziänsä kotomaille löydyttämään; sillä kaikki katumus sen jälken tule myöhäxi ja turhaxi.

Suomen Uskolliset Asujat! Edespyrkikäät Teidän lujasa ja järkähtämättömäsä suosiosanne ja rakkaudesanne Wenäjänmaan kohtan. Me olemme andanut Teille lupauxemme että pitä Teitä jakamattomasa yhteydesä. Meidän lupauxemme on muttumatoin, ja tämän kanssa olette Te kaikki aina Meidän Keisarillisesta Armeljaisudestamme ja lemmestämme wakutetut. St. Pietarborisa sinä 5 päiwä Kesä-Kuusa 1808.

ALEXANDER.
Ministeri Greiwi
Nicolai Rumänzow.

[teoksesta Kustavi Grotenfelt [1861-1928]: Suomenkielisiä historiallisia asiakirjoja Ruotsin vallan ajalta (vuosilta 1548-1809), Helsinki 1912.]