Julistus suomalaisten laivain tuntemusmerkeistä

Wikiaineistosta

Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 21.11.1889/36.


Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus,
suomalaisten laivain tuntemusmerkeistä.
Annettu Helsingissä, 21 p:nä Marraskuuta 1889.
_______________


    Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: että Me, tehdystä alamaisesta esityksestä ja Suomenmaan Valtiosäätyjen annettua alamaisen lausunnon asiasta, olemme nähneet hyväksi suomalaisten laivojen tuntemusmerkeistä armossa määrätä:

1 §.

Jokaisella rekisteriin kirjoitettavalla suomalaisella laivalla pitää olla nimi ja kotipaikka selvästi merkittyinä laivan perään sekä nimi sitä paitsi kumpaiseenkin kylkeen. Sen lisäksi pitää laivan tonimäärä numeroilla sekä suuriruhtinaallinen kruunu ja merkki F S olla leikattuina tahi poltettuina suurluukun karmiin taikka, jos laiva on kanneton, sisäpuolelle ylimpään laitaan oikealle puolelle laivan keskikohdalla.

Toniluku ja kansallisuusmerkki tulee laivamittarin laivaa mitatessa siihen panna.

2 §.

Laivarekisteriin kirjoitettavalle laivalle pitää, paitsi kun se on aiottu käytettäväksi sisämaan järvellä, joka ei ole yhteydessä meren kanssa, rekisteriviraston antaa kirjaimet tuntemussignaaleiksi eli ilmoitusmerkeiksi kansainvälisen signaalijärjestelmän mukaan.

Itämeren ulkopuolisia vesiä kulkiessaan pitää laivan olla varustettuna signaalijärjestelmään kuuluvilla lipuilla ja signaalikirjalla.

3 §.

Senaatin Kauppa- ja Teollisuus-toimituskunnan asiana on 2:sessa §:ssä mainittua tarkoitusta varten jokaisen rekisteriviraston jaeltavaksi antaa joku määrä signaali- eli merkkikirjaimia, jotka ovat järjestysjaksoon asetettuina erinäiseen luetteloon eli signaalilistaan.

4 §.

Signaalikirjaimia jaellessaan noudattakoon rekisterivirasto signaalilistassa määrättyä järjestystä.

Signaalikirjaimia, jotka jäävät joutilaiksi sen kautta, että laiva on hukkunut tahi lakannut suomalaisena olemasta, älköön annettako pois, ennenkuin kaikki signaalilistaan otetut kirjaimet ovat järjestysjakson mukaan käytetyt.

5 §.

Jos rekisteröity laiva siirretään toiseen rekisterialueeseen maassa, pitää se entiset signaalikirjaimensa; kuitenkin menevät nämät joutilaiksi tultuansa takaisin sille rekisterivirastolle, joka on ne antanut; ja pitää viimmeksi mainitulle virastolle signaalikirjainten joutilaaksi tulemisesta antaa tieto sen viraston, jonka rekisteriin laiva viimmeiseksi oli kirjoitettuna.

6 §.

Kun signaalikirjaimia jaellaan, kirjoittakoon rekisterivirasto heti vastaavaan paikkaan signaalilistassa sen laivan nimen, jolle kirjaimet on annettu, sen kotipaikan, kantavuuden ja rekisterinumeron sekä, höyrylaivoista, koneen hevosvoimain määrän.

7 §.

Rekisterivirasto on velvollinen neljä kertaa vuodessa, kaavan mukaan ja niillä ajoin, jotka Kauppa- ja Teollisuus-toimituskunta määrää, lähettämään mainitulle toimituskunnalle otteen signaalilistasta, joka ote sisältäköön viimeksi-kuluneina kolmena kuukautena listaan pannut laivat sekä ne muutokset ennen siihen pantuihin nähden, mitkä ovat listaan merkityt. Jos ei muutosta rekisteriin kirjoitettuihin laivoihin nähden ei ole ilmoitettu, on rekisteriviraston siitäkin joka kolmas kuukausi Toimituskunnalle tieto antaminen.

8 §.

Suomen kruunulle kuuluville laivoille antaa signaalikirjaimet Kauppa- ja Teollisuus-toimituskunta, joka pitää signaalilistaa niistä laivoista.

9 §.

Signaalikirjainten jakelemista koskevat tarkemmat määräykset antaa Kauppa- ja Teollisuus-toimituskunta; ja pitäköön Toimituskunta huolen siitä, että oikaistu yhteenveto eri rekisterivirastojen signaalilistoista eli koko maata käsittävä laivalista vuotuisesti tehdään ja painon kautta julkaistaan, ja että laivalista joka vuodelta kansainväliseen signaalikirjaan otetaan.

10 §.

Jos laivalta puuttuu merkit tahi signaalikirja, joilla laivan pitää tämän julistuksen mukaan olla varustettuna, älköön sitä tullikamari tahi tullivartio ulos suoriko.

11 §.

Tämä julistus, jonka kautta julistus 26 p:ltä Elokuuta 1873 suomalaisten laivain varustamisesta nimellä kumotaan, astuu voimaan 1 p:nä Maaliskuuta v. 1890.

Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 21 p:nä Marraskuuta 1889.


K e i s a r i l l i s e n   M a j e s t e e t i n   Oman Päätöksen mukaan
ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
S. W. von TROIL.
L. MECHELIN.
J. G. SOHLMAN.
G. v. ALFTHAN.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
C. TUDEER.


Berndt Ahnger.


Katso myös[muokkaa]