Siirry sisältöön

Julistus virallisen paperin käytöstä

Wikiaineistosta

1889.

N:o 13.
Suomen
Suuriruhtinanmaan
A s e t u s - K o k o u s.


Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus,
sisältävä määräyksiä siitä paperista, jota viranomaisten, tuomioistuinten, virastojen
ja virkamiesten pitää käyttää kaikkiin säilytettäväksi aioittuihin kirjoituksiin.
Annettu Helsingissä, 8 p:nä Maaliskuuta 1889.


Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: että Me, siihen katsoen että virallisiin asiakirjoihin viime vuosina usein on käytetty senlaatuista paperia, että asiakirjain säilyminen joutuu vaaran alaiseksi, olemme, asianomaisten virastojen annettua vaaditut alamaiset lausunnot asiasta, nähneet hyväksi armossa määrätä, että viranomaisten, tuomioistuinten, virastojen ja virkamiesten pitää kaikkiin sellaisiin kirjoituksiin, jotka ovat aiotut säilytettäviksi, käyttää ainoastaan jotakin alempana mainituista, aine-yhdistykseltään ja lujuudeltaan valtiovaraston toimesta teknillisesti tutkituista ja tarkastetuista kolmesta virallisen paperin lajista, jotka ovat merkityt N:oilla 1, 2 ja 3, seuraavain likempäin määräysten mukaan, nimittäin:


Virallista paperia N:o 1,


joka on aiottu käytettäväksi semmoisiin erittäin tärkeihin asiakirjoihin, jotka ovat pisimmän aikaa säilytettävät, ja jota hankitaan kaksi kokoa, isompi 46 x 59 centimetriä ja pienempi 35,5 x 44,5 centimetriä, edellinen koko: kirkonkirjoihin, maakirjoihin, maata ja vesilaitoksia koskeviin kartalle-panoihin, ellei erityistä piirustuspaperia viimemainittuun tarkoitukseen käytetä, pääkirjaan semmoisissa keskusvirastoissa, joilla on rahoja hoidettavana, tavaraleima-rekisteriin ja nimikirjoihin, sekä pienempi koko: kiinnekirjoihin, perintökirjoihin, imissionikirjoihin, virkavahvistuskirjoihin, konstitutoriaaleihin ja tärkeämpiin määräyksiin, virkaero-kirjoihin, pensioni- ja apuraha-kirjoihin, laivan-kantavuuskirjoihin, piilukirjoihin, laivan-vapaakirjoihin, patenttikirjoihin, kontrahteihin kruunun varalle omistus- tahi hallinto-oikeudesta kiinteistöön sekä muihin asiakirjoihin, jotka ovat samanlaatuiset kuin nyt luetellut asiakirjat tahi niihin verrattavat.

M u i s t u t u s.   Ylempänä mainitun säännöksen johdosta ja koska niin sanottua karttapaperia ei valmisteta senlaatuista kuin virallinen paperi N:o 1, vaan ainoastaan samankaltaista kuin virallinen paperi N:o 2, tulee niitten viranomaisten ja tuomioistuinten, jotka antavat ulos toimituskirjoja, joihin virallista paperia N:o 1 on käytettävä, niissä tapauksissa, jolloin toimituskirja on karttapaperille kirjoitettuna ulosannettava, lähettää sellainen toimituskirja leimattavaksi karttapaperi-konttoriin.


Virallista paperia N:o 2,


jota hankitaan 35,5 x 44,5 centimetrin kokoista: diaareihin, päätösten ja tuomioitten kantakirjoihin (n. s. "liggare"), puhtaaksi kirjoitettuihin pöytäkirjoihin ylioikeuksissa sekä kaikissa ylemmissä virastoissa ja virkakunnissa kuin myös niistä ulosmeneviin toimituskirjoihin tärkeämmissä asioissa ja yleensä toimituskirjoihin, jotka menevät ylempiin virastoihin;

erittäin alioikeuksissa: vakinaisten tuomiokirjain konsepteihin ja puhtaaksikirjoitettuihin kappaleihin, lainhuudatus-, kiinnitys-, avioehto- ja holhousprotokolliin ynnä holhousluetteloihin sekä pesänkirjoitus- ja perinnönjako-kirjain konsepteihin ja ulosmeneviin kappaleihin kaupungeissa, kun pesänkirjoitusta ja perinnönjakoa toimittaa asianomainen viranomainen, kuin myös toimituskirjoihin semmoisissa jutuissa ja asioissa, jotka koskevat omistus- tahi hallinto-oikeutta kiinteään omaisuuteen tahi siihen yhdistettyjä etuja ja velvollisuuksia, tilusrajoja, maan jakamista, perintöä, testamenttia sekä yleisesti noudatettaviksi tulevaisuudeksi ulosannettuja käskyjä silloinkin kuin sellaisia toimituskirjoja poikkeustapauksissa ei kirjoiteta karttapaperille;

erittäin lääninhallituksissa: konsepteihin ja ulosmeneviin toimituskirjoihin asioissa, jotka koskevat ohjesääntöjä ja sääntöjen vahvistamista taloudellisille yhdistyksille, järvenlaskua, vesilaitosten perustamista, imissionia kruununtiloihin ja yleensä omistus- tahi hallinto-oikeutta kiinteään omaisuuteen koskevissa asioissa, henkikirjoihin ja tärkeämpien tililaskujen puhtaaksi-kirjoitettuihin kappaleihin;

erittäin maanmittarikunnassa: pöytäkirjoihin sekä jako- ja tilusvaihto-kirjoihin lohkojaossa, maanjaossa, välijaossa, tilusten lohkomisessa, maan palstaamisessa ja pakkoluovutuksessa;

erittäin kirkkoherran-virastoissa: seurakuntien niin sanottuihin historiakirjoihin eli luetteloihin syntyneistä, kuolleista, sisään- ja ulosmuuttaneista, vihityistä ja ripilläkäyntiin-oikeutetuista, mainetodistuksiin, muuttokirjoihin ja suvunselvitys-todistuksiin.


Virallista paperia N:o 3,


joka on samankokoista kuin paperi N:o 2, sellaisiin konsepteihin ja toimituskirjoihin, jotka ovat aiotut arkistoissa säilytettäviksi ja joihin paperilajeja N:o 1 ja 2 ylempänä olevien määräysten mukaan ei tarvitse käyttää.

Jos eivät edellä olevat määräykset anna johdatusta sen arvostelemiseen, minkälaiselle viralliselle paperille asiakirja tahi kirjelmä on kirjoitettava, tulee Hovioikeuksien, Tuomiokapitulien, Lääninhallitusten, keskusvirastojen ja yleensä ylempien viran-omaisten tästä antaa alaisillensa virka- ja palvelusmiehille likempiä määräyksiä, jonka ohessa heidän on valvominen, että säännöksiä virallisen paperin käyttämisestä noudatetaan.

Mitä erittäin tulee kaikenlaisiin kaavanmukaisiin päiväkirjoihin, listoihin, tauluihin ja luetteloihin, joita ei sovi lukea edellä lueteltuihin asiakirjoihin, tulee asianomaisen ylemmän viranomaisen määrätä, josko ja mitkä sellaisista kaavanmukaisista päiväkirjoista, listoista, tauluista ja luetteloista ovat katsottavat niin tärkeiksi, että niihin on käytettävä virallista paperia sekä mitä lajia virallista paperia semmoisessa tapauksessa pitää käytettämän.

Sitä piirustuspaperia, jota maamittarikunta, insinöörikunta, yleisten rakennusten Ylihallitus sekä sen alaiset virkamiehet, Luotsihallitus ynnä muut virastot tarvitsevat, hankkikoon asianomainen ylihallitus erittäin mistä sitä sopivimmin sekä tarvittavan laatuista ja kestävää voidaan saada. Niinikään hankkikoon asianomainen virasto, jos se tarvitsee muun kokoista paperia kuin ylempänä mainitut, semmoista mistä sitä sopivimmin käypi saaminen, eivätkä määräykset virallisen paperin leimaamisesta y. m. ole voimassa näitä poikkeustapauksia varten.

Virallinen paperi varustetaan, sen ominaisuuden merkitsemiseksi, vesileimalla, jossa on Suomen vaakuna, valmistajan toiminimi ja valmistusvuosi sekä, virallisen paperin eri lajien osoittamista varten, Numeroilla 1, 2 ja 3, jota paitsi jokaiseen asianomaisen tarkastajan hyväksymään kokonaiseen, 500 arkkia sisältävään riisiin ja puoleen, 250 arkkia sisältävään riisiin pannaan banderoli todisteeksi siitä, että paperi on asianomaisesti tutkittu ja hyväksytty.

Nämät määräykset astuvat voimaan Tammikuun 1 päivästä 1890; jos kuitenkin asianomaisilla virastoilla ja virkamiehillä siihen aikaan on suurempi varasto painetuita kaavoja ja blanketteja, joihin ylempänä annettujen määräysten mukaan virallista paperia olisi käytettävä, tehtäköön Keisarillisen Senaatin Kansliatoimituskunnalle ennen 1889 vuoden loppua esitys luvan saamisesta semmoisen varaston loppuun-käyttämiseen.

Likempi osoitus virallisen paperin eri lajien hinnasta ja missä virallinen paperi on tilattava sekä kaupaksi pidettävä tulee vastedes annettavaksi.

Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 8 p:nä Maaliskuuta 1889.


Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,
Hänen Suomen Senaattinsa:
S. W. von TROIL.
H. MOLANDER.
FR. LERCHE.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
J. G. SOHLMAN.
G. v. ALFTHAN.
V. PROCOPÉ.
L. MECHELIN.
K. F. IGNATIUS.


Fredr. Palmroth.


Katso myös

[muokkaa]