Julistus viranomaisten velvollisuudesta vastaanottaa venäjänkielisiä asiakirjoja

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus

tuomio-istuinten ja virakkuntain velvollisuudesta Suomessa vastaan ottaa venäjänkielisiä kirjoituksia ja asiakirjoja.

Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 29/1866.

Annettu Helsingissä, 3 p:nä Joulukuuta 1866.

Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko Venäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari sekä Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m., teemme tiettäväksi: Niiden vastusten poistamiseksi, joita sen kautta syntyy semmoisille alamaisillemme Suomessa, joiden äidinkielenä on Venäjän kieli, että mainitulla kielellä tehtyjä kirjoituksia ja asiakirjoja ylimalkaan ei maan tuomio-istuimissa ja virkakunnissa vastaan oteta, olemme Me, sittenkuin Suomen Senaatiamme sekä maan Kenraalikuvernööriä on asiassa kuulusteltu, hyväksi nähneet armossa säätää ja määrätä seuraavalla tavalla:

1) Venäjänkieliset kirjoitukset ja asiakirjat ovat tuomio-istuimissa ja virkakunnissa niiltä alamaisiltamme Suomessa, joiden äidinkielenä on Venäjän kieli, esteettömästi vastaan otettavat;

2) Senaatissa sekä Hovioikeuksissa, Lääninhallituksissa ja niissä muissa Valtion virkakunnissa, joissa on translaatoreita eli kielenkääntäjiä Venäjän kieltä varten asetettuina, pitää näiden translaatorien ilman eri palkkiota ruotsiksi tahi suomeksi kääntää ne kirjoitukset ja asiakirjat, jotka 1 kohdan mukaan sinne Venäjän kielellä jätetään, kuin myöskin, jos jollakin virkakunnalla on tämmöiseen tarkoitukseen rahamääräys yleisistä varoista, tämän virkakunnan sillä pitää toimittaa semmoinen käännös;

3) Kirjoitus tahi asiakirja, joka Venäjän kielellä jätetään tuomio-istuimeen tahi virkakuntaan kaupungissa taikka maalla, missä ei Venäjän translaatoria ole eikä myöskään siihen määrättyjä rahoja, on kiiruusti lähetettävä asianomaiselle Lääninhallitukselle, viipymättä sen translaatorilta käännettäväksi; jonka jälkeen käännös on, häneltä oikeaksi todistettuna, pääkirjan ohessa Lääninhallituksen toimella joutuisasti takaisin lähetettävä;

4) Semmoisesta käännöksestä, jota ei tarvitse karttapaperille kirjoittaa eikä sillä varustaa, saa läänintranslaatori sekä kaupungin-hallituksen translaatori, siellä kohtaavissa tapauksissa, etukäteen yleisistä varoista, virkakunnan oikeaksi todistaman räkningin mukaan, kantaa kahdeksankymmentä penniä lunastusta jokaiselta arkilta; ja tulee tämä kustannus niissä asioissa, jotka tuomio-istuin taikka muu tuomio-oikeutta käyttävä virkakunta tutkii, asiata lopullisesti ratkastaissa ja kun oikeudenkäymiskulujen palkinto muuten tapahtuu, rasittamaan sitä asianomaista, joka tämmöiseen palkintoon velvoitetaan, mutta vastakkaisessa tapauksessa, sekä kun käännös on tehty muussa kuin yllämainitussa virastossa käytettäväksi, tahi kun maksun-alaiselta varoja puuttuu, Kruunun rasitukseksi käymään; sekä

5) Sen käyttäminen, mitä näin olemme armossa määränneet, pitää alkaman Maaliskuun 1 päivänä ensintulevata vuotta 1867.

Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 3 p:nä Joulukuuta 1866.

Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja hänen Korkeassa Nimessään, Suomeen asetettu Senaatinsa:

J. M. NORDENSTAM.
B. INDRENIUS.
M. W. NORDENHEIM.
A. L. BORN.
V. FURUHJELM.
ROBERT TRAPP.
K.FURUHIELM.
F. EDELHEIM.
JOH. VILH. SNELLMAN.
OTTO af SCHULTÉN.
C. CRONSTEDT.
CLAS NORDENHEIM.
JOH. ER. BERGBOM.
A. F. MUNCK.
PEHR PETERSON.
JOH. GRANLUND.
G. F. ROTKIRCH.
J. A. von BORN.
Gustaf Avellan.