Jumal-lapsi

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jumal-lapsi
L. Onerva
Kirjoittanut Eino Leino


Kehdolla lapsen kuolevaisen
Herran henki liikkui,
kultapilvinä elämä hälle
kimmelsi ja kiikkui.
Tummaisessa tuutusessa,
orren tumman alla,
itseksensä iloitsee hän
haaveella haikealla.
Taikka hän orjantappuroita
vaeltaa ja astuu,
sateenkaarina surut ja riemut
silmissänsä kastuu.
Kolme hän kukkaa kulmillensa
elämän tieltä taittaa,
runon ja lemmen ja maineen ruusut
maailmakseen laittaa.
Tuostapa piikit tuskan pitkän
povelleen hän painaa,
rinnan vaivalle vaikealle
kiurun kielen lainaa.
Yksi on muisto taaton, maammon,
toinen ystävän kaipuu,
kolmas on kaiho kauneuden
ja hyvyyden, mi haipuu.
Monta on luotu laulajata,
monta laulun lasta,
tuop’ on kaikuu kultakannel
vielä kuolemasta.
Suurta vain on taide, joka
suitsuaa ja tuhlaa.
Kaikki ruusut ruskottakoot
jumal-lapsen juhlaa.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.