Jumal-lapsi

Jumal-lapsi L. Onerva Kirjoittanut Eino Leino

Kehdolla lapsen kuolevaisen

Herran henki liikkui,

kultapilvinä elämä hälle

kimmelsi ja kiikkui.

Tummaisessa tuutusessa,

orren tumman alla,

itseksensä iloitsee hän

haaveella haikealla.

Taikka hän orjantappuroita

vaeltaa ja astuu,

sateenkaarina surut ja riemut

silmissänsä kastuu.

Kolme hän kukkaa kulmillensa

elämän tieltä taittaa,

runon ja lemmen ja maineen ruusut

maailmakseen laittaa.

Tuostapa piikit tuskan pitkän

povelleen hän painaa,

rinnan vaivalle vaikealle

kiurun kielen lainaa.

Yksi on muisto taaton, maammon,

toinen ystävän kaipuu,

kolmas on kaiho kauneuden

ja hyvyyden, mi haipuu.

Monta on luotu laulajata,

monta laulun lasta,

tuop’ on kaikuu kultakannel

vielä kuolemasta.

Suurta vain on taide, joka

suitsuaa ja tuhlaa.

Kaikki ruusut ruskottakoot

jumal-lapsen juhlaa.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.