Jumalan virsi

Jumalan virsi. Kirjoittanut Kössi Kaatra

Joko oisi se hymniä huomenen,

jota hymisi huulet heidän;

– täys’ oisiko mitta jo murheiden

sekä tuskien tulvat meidän? –

vai liekö se laulua enkelein

tai kaikua korkeuskantelein

eli oliko itse se Jumala,

min kuulin ma laulua?

Ei ollut se laulua ihmisten,

ei laula ne laulua hyvää.

Ei ollut se kaikua kannelten,

oli siksi se liian syvää.

Ei enkelilaulua ollut tää,

yläilmahan laulupa heidän jää.

Siis oli vaan virttä se Jumalan,

oli kaikua korkean:

Hyvän katkesi kytkyet, kahlehet,

pyhä pyrkihe juhlaan jaloon

ja sidotut sielujen aatokset

näin pääsivät päivän valoon;

läpi lunten ja jäiden ne murtautui,

yli soiden ja rimpien poikki ne ui

kevätjuhlaan, juhlahan Jumalan

sekä toukohon taivahan.

Hyvän vapauslaulua sävelet

soi niinkuni taivaan torvet.

Ne sävelet tuutivat tuntehet

ja ne täyttää kirojen korvet.

Tuo hymni se uskoa uudistaa

sekä heikon se voimia vahvistaa,

luo luottamusta se Jumalaan,

tuo taivahan päälle maan.

Se tekevi hyväksi ihmistä

ja ehjää luopi se meistä

ja se päivänä seestävi sydäntä

sekä silmiä kyyneleistä.

Kukin on kuin itsensä unhottais

sekä taivaan tuutuhun uinahtais

ja on kuin ihminen Jumalan

kävis vasta nyt kuvahan.

Oi ihmiset, kaikki te kuunnelkaa

sydän-äänien kunnon kieltä;

sitä kuunnelkaa sekä laulakaa

jok’ ainoa Jumalan mieltä.

On kullakin Jumala povellaan;

kukin tulkitkoon sitä laulullaan.

Näin taasen jo meillä on Jumala,

on kaitsia korkea!

Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.