Jumalani

Jumalani. Kirjoittanut Mikko Uotinen

Mun Jumalain on luonto,

tuo ijäinen.

Sen hellä syli temppeli on mulle,

sen raikas tuoksu uhrisauhuain,

siel’ tuuli urkuinani mulle soittaa

ja lintuin lauleluissa ikiäänet puhuu.

Nuo kukkaparvet, enkelit on mulle,

ne puhtauden ylistystä kertoo,

nuo kummut, kunnaat alttarini armaat,

nuo sinilaineet, kaiku kaukaisilta mailta.

Sen syliin luottavana lankeen,

se murheen suistaa, iloni se iloks’ saa,

se puhtauden käskyt mulle näyttää,

ja valon maille katseheni nostaa.

Mun Jumalain on luonto

tuo ijäinen,

lankea sen syliin

ihminen –.

Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.