Jumalattoman rukous
Ulkoasu
Jumalattoman rukous. Kirjoittanut Kaarlo Uskela |
- Jumala, herra taivasten,
- niin kerjäläisten, vaivasten
- kuin kuningasten, valtiain
- ja kaiken mailman haltiain.
- Mä rukoilen sua omalla
- tavallain, tavattomalla.
- Mun toiveheni täyttäös
- ja mulle voimas näyttäös.
- Jos olet kaikkinäkevä
- ja voimakas ja väkevä,
- murskaksi minut muserra,
- minusta voimat puserra.
- En pyydä sinun taivastas,
- vaan sanon: kiitos vaivastas!
- Teen nimes kuuluisammaksi,
- jos voit mun tehdä rammaksi.
- Sä jollain huomattavalla,
- rehellisellä tavalla
- osota voimas minulle,
- niin annan arvon sinulle.
- Vaan pyhän nimes takia
- lurjusten rikoslakia
- sä älä käytä toimiisi,
- vaan luota omiin voimiisi!
- Oi herra kaikkitietävä!
- Niin moni hornan vietävä
- rosvoopi sinun nähtesi
- ja – sanovat – sun tähtesi.
- Velvollisuuttas täyttämään
- kiiruhda, voimaas näyttämään:
- Nuo roistontyöt jo lopeta,
- paremmat tavat opeta.
- Lopeta kurjuus kautta maan,
- ja sorrettuja auttamaan
- kiiruhda kerran kunnolla,
- tee tehtäväsi tunnolla!
- Vaan jos sä köyhän suojaksi
- et kelpaa, turvantuojaksi,
- niin kukistamme valtasi –
- jo sieppaan tuolin altasi.
Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.