Jumalisuuden salaisuus
Ulkoasu
Jumalisuuden salaisuus. 1 Tim. 3:16. Kirjoittanut Antti Mäkinen |
I. Enkelien keskustelua.
[muokkaa]- »Voi synnin kuormaa, kirousta,
- Mi painaa kurjaa mailmaa!
- Eik’ edes tunne katumusta,
- Surua synnin katkeraa,
- Nuo itsepäiset ihmislapset,
- Vaan kilvotellen synnissään
- Niin nuoret kuni valkohapset,
- Vaan paaduttavat itseään.»
- Niin lausui enkel ihanainen,
- Ja itki kuuman kyyneleen,
- Jonk’ otti toinen taivahainen
- Taltehen kulta maljaseen,
- Lausuen:»Totta, liiaksikin,
- Mikael, Herran sankari!
- Mut ällös’ itke ihanaisin,
- Vaan riennä maahan kanssani».
- »Oi Gabriel», niin puhuteltu
- Suruisin mielin vastasi:
- »Sa maahan! Onko Jehovalta
- Taas sinne määrä matkasi?»
- »On, Mikael, ja ihmeellinen,
- Ääretön ilosanoma,
- Mi itse Tuonen kartanoissa
- On synnyttävä riemua!»
- »Oi, Gabriel, mik’ olla voisi
- Niin suuri ilosanoma,
- Mi synninmaahan valon loisi
- Ja kuolemahan eloa?»
- »Se rakkaus on palveltava
- Jumalan kurjiin syntisiin:
- Se mahdoton on aateltava:
- Mut ihmisille annettiin
- Jumalan poika ainokainen –
- Hän syntyy neitseen kohdussa –
- Ja pian kasvaa pienokainen:
- Jumala ihmis-lihassa!»
- »Oi, onko totta? mahdollista?
- Näin onko voinut Jehova
- Rakastaa kurjaa vihollista,
- Ihmistä vastahakoista?»
- »Niin totta kuin ma Jehovalta
- Sain käskyn tämän ilmoittaa....
- Pian särkyy ota kuolemalta
- Ja synnin valta raukeaa.»
II. Myöhemmin Betlehemin laitumella.
[muokkaa]- Hiljaa – Oi, niin hiljaa kaikki!
- Karjankellot hiljalleen
- Kilkahtavat silloin tällöin,
- Paimenet kun laumalleen
- Öisen hetken uhrannehet
- Valvoo – aatos ennättää
- Kau’as: henki rukouksen
- Siivin ylös lennähtää.
- Silloin – katsos! Välähdystä
- Tätä kirkkaan salaman –
- Ukkost’ ei vaan kuulu – mistä
- Loiste tuo? – ja hehkuvan
- Valokehän ympäröimät
- Miehet! Paimen valvojat
- Vapisevat – äännetönnä –
- Pelvon maahan naulaamat.
- »Älkää peljätkö, mä teille
- Suuren ilon ilmoitan –
- ihmiskunnallekkin.» –
- Enkelinen Jumalan
- Lausuu:»Teille tänäpänä,
- Vapahtaj’ on syntynyt,
- Luojan kädet kapaloihin
- Seimess’ ovat käärityt!»
- Samassa kun sai lausuneeksi,
- Kajahti laulu riemuisa,
- Enkeli-joukon äärettömän
- Taivaisin nuotin laulama:
- »Kunnia olkoon Jumalalle –
- Korkeudessa! Suosio
- Ihmisille! Maassa rauha.»
- – – Taas hiljaa! Sävel sammui jo!
Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.