Juna

Juna Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Treno – treno – traino –

juna huutaa kimeään –

rajalta jo lähdetään –

treno – treno – traino –

halki kenttäin kiidetään

keveällä mielellä –

jäipä arjen vaino

pohjolan pimeään –

juna hokee nimeään

italian kielellä

treno – treno – traino –

vikkelään edetään –

Apenniinein manner

sylkyttää sylissään –

unten kaunis tanner –

tasankoa viljavaa –

jäipä sielu vaivas –

ihana on tämä maa –

juovuttava taivas –

sinisiä vuoria

kaukana kaartuu –

tasakatot valkeat

talot ohi sujahtaa –

tuolla yli muurin

putoaa kukkia –

viiniköynnöspergolat

terasseilla saartuu

kultaisin suurin

rypälein – nuoria

sysimustatukkia

tarusilmänaisia

jumalnuorukaisia –

onko nämä maisia

mantuja – unta unta –

sadun valtakunta –

tunneliin humahtaa

juna yht’äkkiä –

huminaa kuminaa –

pimeämpi säkkiä –

juna huutaa nimeään

treno – treno – traino –

antaapa huudella –

muuten voisi suudella

täällä ken on kaino –

tottuvat jo pimeään

silmäni – äkkiä

päässäni kumahtaa –

valkeaa valkeaa –

huikaiseva meri–

riemusta veri

särkeä on sulkunsa –

treno – treno – traino –

päätäni pyörryttää

rintani halkeaa –

treno – treno – traino –

juna suuntaa kulkunsa

pitkin sinirantaa –

maininkeja vyöryttää

minne silmä kantaa

Välimeri – ihanaa –putos

kivun paino –

tämä siis on unten maa

tämä siis on Italia

rantoja sen kukkivia

kuljen onnellinen – kirajaa

pyörät – juna seisahtaa –

silmiin siintää palmuviita –

SANTA MARGHERITA.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.