Juomarin vaimo
| Juomarin vaimo. Kirjoittanut anonyymi |
- On myrskyistä tyyntynyt syksyinen yö
- ja salaman lieskuja hukkuu.
- On loppunut päivän puuha ja työ,
- ja raatajat rauhassa nukkuu.
- Vaan laidalla surkean Sörnäisin
- on murhetten pilvi musta.
- On rapulla äiti surevin
- ja itkevi valitusta.
- Hän pimeässä kadulle katselee,
- vaan ketään ei silmänsä keksi.
- Oi mitähän sieltä hakenee,
- kenen soisi hän tulleheksi?
- Ja miestänsä – ennen armasta –
- yöretkiltä äiti se vuottaa.
- Oi tuskaa suurta, raskasta,
- mitä juomari hälle tuottaa!
- Kun tutkii piirteitä kasvonsa,
- ja silmäin ilmettä tarkkaa,
- niin tuntee tuskia suuria
- ja säälii juomarin markkaa.
- ”Olen ollut nuori ja kauniskin”,
- niin kertovi äiti mulle.
- ”Oi onnen aika ihanin,
- sinä konsaan et enää tulle!”
- ”Kun silloin oottelin sulhoain
- en tuntenut pahaa mieltä.
- Kun silloin aattelin armastain,
- niin laulelin riemun kieltä”.
- Vaan viina, kirottu, turmiohon
- sai puolison, ennen hyvän.
- Oi raukka, hän jo orjana on
- sen myrkkyjen kuilun syvän”.
- Oi taivaan herra laupias,
- mä sinuhun tahdon luottaa.
- Sä hävitä myrkyt lapsiltas,
- kun turmioita ne tuottaa.
Juomarin tytär Elli.
Lähde: Työmies 9.12.1903.