Juon hengessä juhlamaljan

Juon hengessä juhlamaljan

Kirjoittanut Otto Manninen

tänä huomenna huhtikuun:

monen katajan, käyrän kanaljan,

toi keskeen se tuhdin puun.

Kuu, päivä sen latvoilta paistaa

ja Otava oksilta sen,

hyvän tiedon marjoja maistaa

sen varjossa vaikka ken.

Nyt sillä on sijasta viiden

vuoskymmenikköjä kuus.

Niin suur’ oli vuosien niiden,

suur’ armo ja ankaruus.

Kevät, kepposet, kerkeä nuoruus,

veli Lauri, ne kiiti pois,

mut tahtosi tarmo ja suoruus

yhä vain kuin yltymäss’ ois.

Olet old boy jo, vanhempi civis,

sitä tiukempi otteesi lie,

kategorinen imperatiivis

yhä rautaisin rattain vie.

Olet innon mies, isä kiivas,

jos on pehmeät, penseät muut,

Sinä äänestät, vedät viivas,

kun toiset on tuppisuut.

Et kaupalla käy karamellin,

et siman ja siirapin,

tapa laukaista Lauri Hendellin

sana karski on, karmeakin.

Myös syy: jos missä vandaali

näet varsin on valloillaan,

sana kirkas: se on skandaali!

ja sen lausuja tarvitaan.

Mies, jonk’ yhä on veri kuumaa,

joka pyrkii ja ponnistaa,

jonk’ innolle mustikka muu maa

ja mansikka on oma maa.

Saman kymmenen kehään kierryt

kera taas, veli, niinpä niin.

Siit’ aikaa ja vettä on vierryt,

kun ensiksi yhdyttiin.

Kun kesällä kerran Kiteet,

Kolit, Pieliset koluttiin,

läpi laajatkin kirjanniteet

ajan aalloilla soluttiin.

Ken meist’ ois uskonut kihtiin,

kesäretkille kiiruhtain?

Ojansuu kävi peukalopihtiin

unenpöpperöisenä vain.

On harmikin vain ilon siemen:

siell’ istua Gombocz saa

majatalossa Uukuniemen,

»mikä ei ole olemasaa».

Ovat kuomat ne kumpikin poissa

ja niin moni, niin moni muu,

vaan myötä he muisteloissa

yhä viel’ ovat hymyssä suu.

Raviradalla elämän leikin

jo on luompana loppupää.

Mitä toi se ja vinhasti veikin,

tuta korkea koulu on tää.

Olet old boy, vanhempi civis,

työs muistat, et unta yös,

ovat entistä laajemmat liivis,

veli, saati sun tekos ja työs.

Kukin kortensa kiskoo kekoon,

Sinä hirmuja hirsiä toit.

Ei loppua kirjojen tekoon!

kera Salomon sanoa voit.

Vähän syvemmäs kuorta ja kantta

sain joskus vilkaista kai

ja aavistin, quot et quanta,

sanon siksi nyt: terve! Bansai!

Mies Miehikkälän! Iso-Lassi!

Ei mallisi lie mitämaks

pajupilli, ei piipunrassi!

Kukilõulu! Bansai! Baderlax!

Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.