Juoppoparannuslaitos Turva

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
"Turva."

Juoppoparannuslaitos "Turvan" toimikunnan ensimmäisessä vuosikertomuksessa, joka äskettäin on painosta ilmestynyt, otamme seuraavat tiedot:

Tammikuun 29 p:nä 1889 avattiin Turvakoti Sommarnäsin kartanossa, Orimattilan pitäjää, 2 peninkulman päässä Herralan ja Lahden rautatien asemilta. Tätä parannuslaitosta varten ovat seuraavat yleiset määräykset noudatettavina:

Ainoastaan 21 ja 50 ikävuoden välillä olevia miehiä otetaan vastaan: Pyrkijällä tulee olla todistus siitä, ettei hänessä ole tarttuvaa tautia tahi mielenvikaa, samoin kuin mainetodistus siitä, ettei hän ole häpeällisestä rikoksesta rangaistu. Se, joka on hyväksytty vastaanotettavaksi, sitoutuu kirjallisesti olemaan laitoksessa yhden vuoden sekä noudattamaan sen elämä- ja työjärjestystä. Sisäänpääsymaksuksi suorittaa hän tullessaan 100 markkaa. Tästä maksusta ovat kuitenkin varattomat vapautetut. Turvalaisella tulee itsellään olla tarpeelliset pitovaatteet. Kiusausten välttämiseksi tulee hänen tullessaan jättää rahansa, jos niitä on, johtajalle, joka niistä suorittaa turvalaisen erityisiin tarpeisiin kuuluvat menot. Kirjeet ja paketit avataan johtajan läsnäollessa, jottei niissä rahaa tai väkijuomia johtajan tietämättä tulisi. Se, joka useampia kertoja osoittaa tottelemattomuutta tahi muuten käyttäytyy tavalla, joka sotii laitoksen tarkoitusta vastaan, eroitetaan, ja tulee hänen heti jättää laitos.

Noudattaen yllä mainittuja periaatteita on Turvakoti ollut nyt vuoden vaikuttamassa. Selville on tänä aikana käynyt, että tällainen laitos on Suomessa tarpeellinen, sillä kaikki paikat Turvakodissa ovat olleet täynnä Huhtikuun 3 p:stä; useita hakijoita ei ole tilan puutteen tähden voitu vastaanottaa. Kaikkiaan on laitoksessa vuoden kuluessa ollut 21 henkeä eri osista maatamme, pääasiallisesti herrasmiehiä. Heidän keski-ikänsä on ollut 30 - 40 vuotta. Kuusi on ollut naimisissa, vaimo ja lapset kotona. Kolme on jättänyt laitoksen ennen vuoden loppua, 1 "koti-ikävästä", 1 sairauden tähden ja 1 on eroitettu. Kaksi ensin mainittua on pysynyt raittiina, joten heidän lyhytaikainen olonsa Turvassa ei ollut turha. Vasta yksi on ennättänyt olla vuotensa päähän. Jälellä on nyt 17. Vähitellen kuitenkin toinen toisensa perästä jättää laitoksen. Huhtikuun 3 p:nä on ensimäinen "joukko" päässyt pois. Kuinka moni heistä tulee pysymään raittiina on vielä tietämätöntä. Paljon rippuu [pitää olla riippuu] siitä, millaisiin oloihin he täältä päästyään tulevat. Nykyään ainakin on hyviä toiveita useimmista. Ei kellään ole ollut halua juoppouteen eikä siis pienintäkään rikosta tähän suuntaan ole tullut ilmi.

Mitä elämään Turvakodissa tulee, on tarkoitus ollut saada sitä perheelliseksi kotielämäksi, jossa ei kenenkään tarvitsisi pitää itseään vieraana, vaan saman perheen jäsenenä. Turvakoti ei ole mikään sairaala tahi kuritushuone, vaan sen tarkoituksena on olla koti, josta sekä liikanainen kovuus että yksipuolinen sääliväisyys ja hempeys ovat poistetut, mutta jossa vapaamielisyys ja lempeys käyvät käsikädessä, jossa järjestyksen ja säännöllisyyden tulee osoittua kaikkialla. Arkipäivinä noustaan ylös k:lo 6, (sunnuntaisin tuntia myöhemmin), jonka jälkeen kukin peseytyy ja siivoo sänkynsä. K:lo 1/2 7 on aamurukous ja juodaan kahvia, k:lo 7 alkaa työ, joka on ollut, varsinkin talvisaikaan, pääasiallisesti käsitöitä. 1/2 9 syödään suuruus, k:lo 1 päivällinen, k:lo 4 juodaan iltapuolis-kahvi, k:lo 7 on ehtoollinen. Yksi tunti päivästä on käytetty voimisteluun tahi kävelyyn. Ehtoollisen jälkeen ollaan kokoushuoneessa yhteisessä illanvietossa. Silloin luetaan ääneen, lauletaan ja soitetaan pianinoa tahi harmoniota. Toiset huvittelevat pelaamalla shakkia, dominoa j. n. e. (Korttipeli ei ole luvallista.) K:lo 9 pidetään iltarukous, jonka jälkeen kukin menee makuuhuoneeseensa. Viimeistään k:lo 10 on jokaisen oltava levolla ja tuli sammutettuna. Sunnuntaisin aamupuolella on yhteinen hartaushetki kotona, iltapäivällä tahi arkipäivin, kun ilma on ollut kaunis, on tehty pienempiä huvimatkoja tahi pitempiä kävelyjä. Tällainen on elämä ollut Turvakodissa. Se on ollut ilman mainittavia häiriöitä. Terveydenkin tila on yleensä ollut hyvä. Vain muutamia kertoja on lääkärin apu ollut tarpeen. Ja kuitenkaan ei nykyisissä oloissa ole voitu tehdä turvalaisten hyväksi kaikkea, mitä olisi ollut tarpeellista. Heiltä on puuttunut tarpeeksi ulkotyötä, joka kuitenkin olisi terveellisintä. Kesällä ei ollut, sopivan veden puutteessa, tilaisuutta säännölliseen uimiseen ja talvisaikana on ollut miltei mahdotonta saada sopivia, virkistäviä kylpyjä. Voidakseen tehdä työtä menestyksellä on Turvalla elinehtona saada tarkoituksen mukainen oma koti, jossa olisi riittävästi ulkotyötä. Sopivin paikka tähän tarkoitukseen olisi talo jonkin järven rannalla, 1 eli 2 peninkulmaa rautatien-asemalta ja joku virsta kirkolta, mutta kuitenkin yksinäinen. Vain siten kävisi päinsä viettää hiljaista ja terveellistä maa-elämää sekä muuten noudattaa terveyttä koskevia sääntöjä.

Selvää on, että tällaisten laitosten voimassa pitäminen maksaa. Laitoksessa olijain työ tuottaa verraten vähän, varsinkin jos heidän on, kuten meillä, pääasiallisesti tekeminen käsitöitä. Osaksi on juopon ruumiinvoimat, varsinkin alussa, heikot, osaksi on moni perin tottumaton ja taipumaton työhön. Ensimmäinen vuosi tulee toki aina kaikkein kalliimmaksi. Silloinhan on hankittava tarpeelliset huone- ja tarvekalut. Turvakodinkin menot ovat nousseet tänä ensimmäisenä vuonna suuremmiksi, kuin voitiin aavistaa. Mutta niinpä olikin aivan "alusta alkaminen". Nyt sitä vastoin on Turvakodilla täydellinen irtaimisto, jonka arvo, siihen luettuna kirjasto, jossa suurimmaksi osaksi on lahjoitettuja kirjoja, noussee 4,130 markkaan 60 p:niin. Sitä paitsi on laitoksella talvivaraksi ostettuna jauhoja, lihaa, kalaa y. m. Ei siis uutta vuotta ole tarvinnut alkaa tyhjin käsin. Turvalaisten vaatetus ei ole oikeastaan laitoksen asia. Kuitenkin on ollut pakko teettää moniaille sekä pito- että liinavaatteet, he kun ovat tulleet sinne perin kehnoissa vaatteissa.

Laitoksen tulot tekivät Sm. 14,351: 43 ja menot Sm. 17,376: 97.


Lähde: Uusi Suometar 5.2.1890 s. 2