Juuriltaan silvotut

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juuriltaan silvotut.

Kirjoittanut Hilja Tamminen


Näin tänne raastettu on luota lasten
hän, äiti, ainut turva kodin köyhän.
Nyt nuorintaan hän painaa rintaa vasten.
– »He isän äsken saattoi laitaan mäen
perästä pikakuulustelun löyhän,
ja lapsiani tuskin enää näen.
Oi pohjatonta kurjuutta on olo!
Nyt helmassani tyhjää rintaa imee
tää nälän heikontama pikku polo.
En elää voi, en kuolla», näin hän huokaa. –
Taas vihloo sydäntänsä ääni kimee,
kun pienokainen turhaa itkee ruokaa.


Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.