Jyväskylän työväen-yhdistykselle
| Jyväskylän työväen-yhdistykselle. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Tää aik’ on rientojen, yhdistysten –
- Tää aika – aika on liittojen;
- Huojentaa kuormia kärsimysten
- Se tahtoo lemmellä veljyyden.
- Mik’ ompi onneksi armaan Suomen,
- Sit’ tähtää aikamme yhteistyö;
- Valjennut maallemme on sen huomen,
- Ijäksi siirtynyt pitkä yö. –
- On paljon kärsinyt Suomen kansa,
- On tuskat tuntenut tuhannet –
- On maansa höystänyt hurmeellansa,
- Voimansa uhrannut viimeiset.
- Kentillä Lützenin kerran voitti
- Se sankarimainetta ihanaa,
- Ja Siikajoen kun päivä koitti,
- Valaisi verta se, kunniaa.
- Kun pani peltojen viljan halla,
- Maamiehen toivehet murtaen,
- Ei edes näljän ja vaivan alla
- Sit’ tahranneet työt rikosten.
- Ei nälkäkuolema kauhuillansa
- Uljuutta kansamme murtanut:
- Sadottain haudaten kuolleitansa
- Se kesti kaikki – ei sortunut.
- Se aik’ on vierinyt aikaa sitten,
- Tää aika levon ja rauhan on.
- Tuost’ yöstä tuskan ja hurmehitten
- Meill’ aamu armas nyt noussut on.
- Sen valo kirkas nyt leimuaapi,
- Se vallan uudeksi olot luo;
- Nyt tieto, taidekin kukoistaapi,
- Työ kaikki hedelmät runsaat suo.
- Ja kansa uhkuvi nuoruuttansa,
- Se innoin yhtyvi rientoihin;
- Se tahtoo koitella voimiansa,
- Sen miel’ on jaloihin toimihin.
- Se tekee liittoja keskenänsä
- Ja yhdistyksiä perustaa,
- Ja puutteen poistaen keskeltänsä
- Vauraaksi itsensä kasvattaa.
- Tää aik’ on rientojen, yhdistysten –
- Tää aika – aika on liittojen;
- Huojentaa kuormia kärsimysten
- Se tahtoo lemmellä veljyyden. –
- Työväen yhdistys, työtäs hiljan
- Juur’ alkanutta sä jatka vaan!
- Nyt kylvät siemenes, siitä viljan
- Käyt kerran runsahan leikkaamaan!
- Käy viljan kylvöhön, joka kerran
- Työmiehen turvavi vanhuutta –
- Mutt’ ota kanssasi pelko Herran,
- Es’isäin kilpi tuo ankara.
- Edespäin rientäös – ennallensa
- Isäimme jääköhön rikkaus,
- Niin, heidän uskonsa, rakkautensa
- Ja jalo itsehen-luottamus!
Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.