Jyväskylän työväen-yhdistykselle

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jyväskylän työväen-yhdistykselle.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Tää aik’ on rientojen, yhdistysten –
Tää aika – aika on liittojen;
Huojentaa kuormia kärsimysten
Se tahtoo lemmellä veljyyden.
Mik’ ompi onneksi armaan Suomen,
Sit’ tähtää aikamme yhteistyö;
Valjennut maallemme on sen huomen,
Ijäksi siirtynyt pitkä yö. –
On paljon kärsinyt Suomen kansa,
On tuskat tuntenut tuhannet –
On maansa höystänyt hurmeellansa,
Voimansa uhrannut viimeiset.
Kentillä Lützenin kerran voitti
Se sankarimainetta ihanaa,
Ja Siikajoen kun päivä koitti,
Valaisi verta se, kunniaa.
Kun pani peltojen viljan halla,
Maamiehen toivehet murtaen,
Ei edes näljän ja vaivan alla
Sit’ tahranneet työt rikosten.
Ei nälkäkuolema kauhuillansa
Uljuutta kansamme murtanut:
Sadottain haudaten kuolleitansa
Se kesti kaikki – ei sortunut.
Se aik’ on vierinyt aikaa sitten,
Tää aika levon ja rauhan on.
Tuost’ yöstä tuskan ja hurmehitten
Meill’ aamu armas nyt noussut on.
Sen valo kirkas nyt leimuaapi,
Se vallan uudeksi olot luo;
Nyt tieto, taidekin kukoistaapi,
Työ kaikki hedelmät runsaat suo.
Ja kansa uhkuvi nuoruuttansa,
Se innoin yhtyvi rientoihin;
Se tahtoo koitella voimiansa,
Sen miel’ on jaloihin toimihin.
Se tekee liittoja keskenänsä
Ja yhdistyksiä perustaa,
Ja puutteen poistaen keskeltänsä
Vauraaksi itsensä kasvattaa.
Tää aik’ on rientojen, yhdistysten –
Tää aika – aika on liittojen;
Huojentaa kuormia kärsimysten
Se tahtoo lemmellä veljyyden. –
Työväen yhdistys, työtäs hiljan
Juur’ alkanutta sä jatka vaan!
Nyt kylvät siemenes, siitä viljan
Käyt kerran runsahan leikkaamaan!
Käy viljan kylvöhön, joka kerran
Työmiehen turvavi vanhuutta –
Mutt’ ota kanssasi pelko Herran,
Es’isäin kilpi tuo ankara.
Edespäin rientäös – ennallensa
Isäimme jääköhön rikkaus,
Niin, heidän uskonsa, rakkautensa
Ja jalo itsehen-luottamus!


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.